Kun tulotaso romahti, Virpi Sillanpää-Posio häpesi - nyt hän tietää, että kenestä tahansa voi tulla köyhä

–Vietin keväällä neljä kuukautta sairaalassa. Se toi tullessaan tuhannen euron laskun. Sitä ei ole helppo maksaa, toteaa oululainen Virpi Sillanpää-Posio.

Enää häntä ei hävetä sanoa, että rahat ovat tiukilla.

Aina näin ei ole ollut. Pudotus työssäkäyvästä ja korkeakoulutetusta perheenäidistä työkyvyttömyyseläkeläiseksi on ollut kipeä.

Kun lapsen toiveet joutuu torppamaan

Oppilaitospastorina toiminut Virpi Sillanpää-Posio kuvailee kahden työssäkäyvän aikuisen ja neljän lapsen perheensä olleen hyvin toimeentuleva.

Tilanne muuttui kun reumaa sairastaneen Sillanpää-Posion terveydentila romahti aikaisempaa huonommaksi. Pitkittynyt sairastaminen näkyi väistämättä kukkarossa.

– Varaa alkoi olla vain kaikkein välttämättömimpään. Matkustelu, elokuvissa käynti ja lehtitilaukset jäivät historiaan. Ei niille tosin olisi ollut sairaana muutenkaan käyttöä.

Sitäkin pahemmalta tuntui, kun myös lasten piti luopua toiveistaan. Taloustilanne saneli esimerkiksi harrastukset.

– Lapset oppivat olemaan pyytämättä. Joskus paljastui, että harrastusporukalla oli ollut reissu, mutta lapsi ei edes kysynyt meiltä, pääsisikö hän mukaan.

On liikuttavaa, kuinka ihmiset haluavat auttaa.

Läheiset ovat olleet auttavia enkeleitä

Vaikka kaksi vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt Sillanpää-Posio sanoo tulojensa kuluvan tällä hetkellä sairastamiseen, köyhäksi hän ei itseään luokittele.

– Puolisoni käy töissä ja lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Kyllä kaksi aikuista aina pärjää.

– Vaikka omakotitalosta on velkaa, meillä on kuitenkin koti ja rahaa ruokaan sekä vaatteisiin.

Sillanpää-Posio kertoo vanhempiensa tulleen apuun silloin, kun taloudellinen tilanne on alkanut kiristyä umpisolmuksi. He ovat auttaneet sairaalalaskuissa.

Ystävä on tuonut joskus leipälastin.

– Joitakin kertoja on käynyt niinkin, että kun on ollut oikein tiukkaa, postilaatikkoon on ilmestynyt lahjakortti ilman lahjoittajan nimeä.

– Ehkä se on ollut joku ystävistäni tai sitten vain ihminen, joka on ollut tietoinen tilanteesta. On liikuttavaa, että ihmiset haluavat auttaa tällä tavalla.

Samaan aikaan hän ajattelee heitä, joilla turvaverkkoa ei ole.

– Silloin tipahdus voi olla totaalinen. Olen kuullut sairaalan käytävillä paljon kertomuksia ihmisiltä, jotka ovat todella tiukilla.

Virpi Sillanpää-Posio sanoo oppineensa huomioimaan sen, mikä elämässä on vielä mahdollista.

Asia, josta ei halua huudella

Kun perheen tulotaso romahti, Virpi Sillanpää-Posio ei halunnut puhua asiasta ulkopuolisille. Häpeä painoi.

– Talousvaikeudet pidettiin aika lailla perheen sisällä.

Sittemmin hän huomasi, että niukkuudesta puhuminen helpottaa elämää.

– Kun ystävät tietävät tilanteen, kukaan ei oleta minun lähtevän esimerkiksi kahvilaan. Sen sijaan laitamme kahvin termospulloon ja lähdemme piknikille.

Sillanpää-Posio toivoo, että muutkin uskaltaisivat sanoa rahojen olevan lopussa.

– Aika moni haluaa pitää julkisivun kunnossa ja kantaa samaan aikaan suurta taakkaa.

Sairaus tai työttömyys voi kohdata ketä vain

Oman kokemuksensa myötä Virpi Sillanpää-Posio on ymmärtänyt, kuinka lähes kenestä tahansa voi tulla köyhä. Tilanne voi muuttua vaikkapa sairauden tai työttömyyden seurauksena.

– Ehkä kuva köyhyydestä on jo muuttumassa. Köyhyys ei ole aina seurausta omasta toiminnasta tai kyvyttömyydestä hoitaa asioitaan.

Hän miettii myös koronakevään seurauksia.

– Epäilen, että korona on köyhdyttänyt monta ihmistä. Monelta on mennyt työ alta.

Oulussa järjestetään Kuka kuuntelee leipäjonojen köyhää? – tilaisuus 21. syyskuuta. Wegelius-salissa (Albertinkatu 16) kuullaan klo 15-17 taloudellista niukkuutta kokeneiden elämäntarinoita. Samalla puhutaan siitä, kohtaavatko leipäjonojen köyhien ja asioista päättävien todellisuudet ja voitaisiinko ymmärrystä parantaa. Keskusteluun osallistuvat Oulun kaupungin sosiaalijohtaja Arja Heikkinen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen. Keskustelua voi seurata suorana verkossa. Lisätietoa saa Oulun seurakuntien verkkosivuilta.