Herkkä ja helisevä soitin

Ensimmäisen kerran Kari Suvilehto kuuli luutun soittoa lapsena katsoessaan mustavalkoista elokuvaa. Ääni kuulosti kiehtovalta.

Musiikin ammattilaiseksi kouluttautunut Suvilehto ehti vuosien varrella soittaa monenlaisia instrumentteja, mutta luuttu jäi tuntemattomaksi. Kymmenen vuotta sitten luuttukuume näytti jo sellaisia lukemia, että Suvilehto laittoi soittimen tilaukseen.

– Otin pienen riskin, kun en ollut päässyt koskaan kokeilemaan tällaista kielisoitinta. Pyysin kuitenkin leppävirtalaista Jyrki Pölkkiä rakentamaan minulle arkkiluutun, Suvilehto kertoo.

Kipinä keskiajalla kehitettyyn soittimeen roihahti lopullisesti.

Kaninkin korville sopiva sointi

Luutun äänessä Kari Suvilehtoa viehättää sen herkkyys.

– Ääni on helisevä, mystinenkin, hän kuvailee.

Herkkä ääni on yksi syy siihen, että luutulla soitetaan lähinnä sille sävellettyä musiikkia, joka on peräisin soittimen kultakaudelta eli 1300–1750-luvuilta.

– Olen kyllä nähnyt YouTubessa jonkun soittavan luutulla Metallicaa. Yleensä siinä kuitenkin käy niin, että kun muu bändi tulee mukaan soittoon, luutun ääni häviää, Suvilehto pohtii.

Pehmeä äänimaailma sopii myös herkkäkorvaiselle.

– Kun soitan kotona, meidän kani tulee usein jalkojen juureen kuuntelemaan.

Halvasta ostoksesta tuli hyvä tuunaamalla

Vuosien saatossa Kari Suvilehto on ehtinyt hankkia myös renessanssiluutun. Siinä on arkkiluuttua vähemmän kieliä, yhteensä 14 kappaletta, ja ne ovat soittimessa pareittain.

Suvilehdon renessanssiluuttu on muunneltu versio.

– Ostin halpissoittimen ja annoin sen muokattavaksi luutunrakentaja Lauri Niskaselle. Hän sai tämän värähtelemään aikaisempaa paremmin. Äänenvoimakkuuttakin tuli lisää.

Suvilehdon kotoa löytyy kolmaskin renessanssiajan soitin, Espanjassa kehitetty kielisoitin vihuela.

Luutun parissa voi vierähtää tunti jos toinenkin

Työkseen Suvilehto opettaa Kempele-opistossa klassisen kitaran ja sähkökitaran soittoa.
Viime kuukaudet hän on ollut vapaalla, joten aikaa luutun soittoon on ollut tavallista enemmän.

Välillä soittimen parissa on vierähtänyt tuntikausia. Uusia, tutustumisen arvoisia kappaleita löytyy jatkuvasti.

– Luutulle on sävelletty hienoa musiikkia satojen vuosien ajan. Esimerkiksi Sylvius Leopold Weiss ja Johann Sebastian Bach ovat tehneet runsaasti luutulle tarkoitettuja, upeita teoksia, Suvilehto kiittelee.

Harvinainen harrastus

Luuttu ja muut renessanssin ja barokin ajan soittimet alkoivat elää uutta nousuaan 1960-luvulla. Vaikka osa modernin klassisen musiikin koulutuksen saavista erikoistuu barokkimusiikkiin, vanhan musiikin soittaminen on Suomessa varsin harvinaista.

– Meitä luutunsoiton harrastajia taitaa olla alle kaksikymmentä, Kari Suvilehto arvioi.

Suomessa vanhan musiikin asemaa edistää Suomen vanhan musiikin liitto. Oulussa toimii Oulun vanha musiikki ry, jonka järjestämässä konsertissa Suvilehto soittaa ensi lauantaina. Silloin on mahdollista kuulla luutun lisäksi myös barokkiviuluja, barokkiselloa ja cembaloa.

Luutun lumoa -konsertti lauantaina 21.11. klo 18 Oulunsalon kirkossa. Esiintyjinä Kari Suvilehto ja Obo players. Konserttiin on vapaa pääsy ja sitä voi seurata myös Virtuaalikirkossa.