Olavi Rimpiläisen piispanristi palasi kotiin

Oulun piispantalon suuren salin keskellä on pöytä, jossa palavat kynttilät valkoisen liinan päällä. Niiden vieressä on kehyksissä mustavalkoinen valokuva miehestä iso kullanvärinen risti kaulassaan.

Kuvan mies on edesmennyt Oulun piispa Olavi Rimpiläinen.

Jokainen piispaksi vihitty saa kantaa virasta luovuttuaan niin sanottua piispan eläkeläisristiä kuolemaansa saakka. Alkamassa on harvinaislaatuinen rukoushetki, jonka myötä Rimpiläisen käytössä ollut risti palautetaan hiippakunnan haltuun.

Meitä osallistujia on paikalla vain kuusi. Pystymme siis hyvin pitämään turvavälit tilaisuuden ajan.

– Luovutan tämän ristin piispa Rimpiläisen perheen puolesta, aloittaa rovasti Veijo Koivula seremonian.

Laulamme yhdessä myös virren 113, joka oli Rimpiläisen saarnavirsi. Se siis laulettiin aina kun piispa oli saarnaamassa.

Käsiohjelmasta luemme vuorolukuna psalmin 16, jonka sanoista puolestaan otettiin aikoinaan otsikko Rimpiläisen juhlakirjaan hänen täyttäessään 60 vuotta.

Rovasti Veijo Koivula ojentaa ristin piispa Jukka Keskitalolle.

Piispa Jukka Keskitalo kiittää häntä ja toivottaa läsnäolijat lämpimästi tervetulleiksi. Hän muistuttaa puheenvuorossaan, että ristit eivät ole piispojen henkilökohtaista omaisuutta.

– Risti ei ole vain materiaaleja, joista se on tehty, vaan se on jatkuvuuden symboli. Tätä minunkin kaulassani olevaa varsinaista piispanristiä ovat kantaneet kaikki 12 edeltäjääni.

Myös Rimpiläisen hallussa ollutta eläkeläisristiä ovat aiemmin kantaneet toiset viran jo jättäneet piispat. Rasiassa on mukana Rimpiläisen kirjoittama lappu, jossa lukee kaunokirjoituksella: ”Perimätiedon mukaan tätä ristiä ovat käyttäneet Väinö Malmivaara ja Hannes Leinonen ennen minua.”

Päätämme rukoushetken yhteen ääneen lausuttuun Isä meidän -rukoukseen ja Herran siunaukseen.

Sitten on kahvitarjoilun aika.

Veijo Koivula siunasi emerituspiispan hautaan ja hän otti tehtäväkseen myös ristin palauttamisen.

– Olin iloinen, kun kuulin että piispa Keskitalo haluaa ottaa ristin vastaan henkilökohtaisesti ja vieläpä järjestää rukoushetken, Koivula kertoo istuessaan piispantalon sohvalla.

Piispanristin palauttamiseen ei löydy kirkkokäsikirjasta omaa kaavaa, joten sellainen piti laatia itse. Kaavan laatimisesta Koivula keskusteli myös liturgiikan asiantuntijan, rovasti Osmo Vatasen kanssa.

Rukoushetken ajankohta on Koivulan mukaan mitä sopivin: perjantai on Kristuksen ristikuoleman muistopäivä ja tilaisuuden aloitusaikakin heittää vain tunnilla perinteisestä Kristuksen kuoleman muistamisen ajankohdasta eli kello 15:sta.

Hetkipalveluksilla on kirkossa pitkä perinne, ja myös piispa Rimpiläinen suosi niiden järjestämistä.

Rukoushetki on päättynyt, kahvit juotu ja vieraiden on aika poistua. Kynttilät sammutetaan, rasia suljetaan ja risti viedään piispantalon kassakaappiin odottamaan seuraavaa kantajaa.

Lue lisää piispanviran symboleista: www.oulunpiispa.fi/symbolit/