Vaellusvarusteisiin pukeutunut mies istuu kalliolla kaksi koiraa seuranaan.

Paluu sielunhoitajaksi kuusikymppisenä

27.1.21

Kari Ruotsalainen vaihtoi hallinnollisen hiippakuntadekaanin viran sairaalapastorin tehtäviin. Hän itse luonnehtii sitä paluuksi juurille.


Teksti: Elsi Salovaara .

Tämän lehden ilmestyessä Kari Ruotsalainen lomailee ja nauttii mökkimaisemista Savossa. Viikon hengähdystauon jälkeen edessä on uusi työ yhtenä Oulun seurakuntien sairaalapastoreista.

– Se, että hain paikkaa, ei ollut minulle sattumanvarainen ”random-juttu”, vaan oikeastaan kuin paluu juurille näin työuran loppupuolella, kertoo 60-vuotias Ruotsalainen.

Opiskeluvuosinaan nuori mies työskenteli sairaaloissa hoitoapulaisena ja sairaalateologin sijaisena. Elämän ja kuoleman suuret kysymykset tulivat tutuiksi jo silloin.

14 vuotta Ruotsalainen työskenteli kirkon perheneuvojana Torniossa ja Oulussa. Sen jälkeen hän työskenteli Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Sairaalasielunhoitajaksi Ruotsalainen palaa korkean tason hallinnollisista tehtävistä.

Takana on pitkä pesti Oulun hiippakunnan hiippakuntadekaanina. Toimenkuvaan on kuulunut muun muassa laajan hiippakunnan seurakuntien työntekijöiden täydennyskoulutuksesta vastaaminen ja asioiden valmistelu toiminnallista valtaa käyttävälle tuomiokapitulille.

– Hiippakuntadekaanin työnkuva on rajaton, mutta sairaalapappina pääsen keskittymään yhteen tärkeään asiaan: ihmisten kohtaamiseen.

– Kun on ollut viime vuosina paljon tekemisissä hallinnon ja koulutuksen kanssa, tuntuu mukavalta palata elämän peruskysymysten äärelle, joita käsitellään sekä perheneuvonnassa että sairaalasielunhoidossa.

Koronarajoitukset tuovat oman lisänsä uuden työn aloitukseen. Sairaalassa sielunhoitoa ja hengellistä keskusteluapua on kuitenkin oltava tarjolla myös poikkeusaikoina.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä