Kolumni: Maa ilman tankkeja ja taivas ilman raketteja
”On tärkeää, että johtaja puhuu toivosta, vaikka tilanne näyttäisi toivottamalta. Kukaan ei voi elää ilman toivoa”, muistuttaa Juha Rauhala.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi toivoi Ukrainan olevan tulevaisuudessa paikka, joka olisi ”maa ilman tankkeja ja taivas ilman raketteja”. On tärkeää, että johtaja puhuu toivosta, vaikka tilanne näyttäisi toivottamalta.
Kukaan ei voi elää ilman toivoa. Toivo on elämää kannatteleva voima. Vaikka toivomme löytyisi hyvin pienistä asioista mitä vaikeimmissa olosuhteissa, sillä on merkitystä. Ilman toivoa ihmisen luottamus tulevaan katoaa.
Mistä sitten voimme löytää toivon? Raamattu on täynnä hapuilua toivoa kohti. Ihmisten tarrautumista Jumalan lupauksiin, vaikka inhimillisesti katsoen toivoa ei olisikaan. Kun olen seurannut uutisia Ukrainan sodasta, merkillisellä tavalla mieleeni ovat tulleet Vanhan testamentin ihmisten kohtalot. Kuinka pienimmätkin toivon pilkahdukset , usein yksittäisten ihmisten toimesta, tuntuvat kasvavan kansan yhteiseksi toivoksi.
Inhimillinen toivo joutuu jatkuvasti kokemaan toivottomuuden hyökkäyksiä sitä kohtaan. Jobin kirjassa kuvataan kuinka puulla, vaikka se kaadetaan, on vielä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu. Mutta toisin on ihmisen: niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin murtuu ihmisen toivo.
Onko toivoon tarrautuminen lapsellista ja tyhmää?
Miksi meillä ihmisillä on kuitenkin oikeus toivoa? Vai onko toivoon tarrautuminen lapsellista ja tyhmää? Toiveajattelu ja päiväunet ovat asioita, jotka katoavat koska ne eivät perustu todellisuuteen, mihinkään sellaiseen millä olisi tämän hetken elämässä pohjaa. Ne ovat haaveita. Toisin on todellisen toivon kanssa. Todellinen toivo perustuu johonkin sellaiseen, joka on jo läsnä, vaikka vain pienenä alkuna.
Koska olemme joskus kokeneet, että joku välittää meistä, me uskomme rakkauden voimaan ja silloin kun olemme vain aavistaneet armon ja vapahduksen olemassaolon, se on auttanut jaksamaan.
Niin kuin siemenessä maan alla on jo lupauksena oksat, runko ja lehdet, samoin toivo rauhasta, oikeuden toteutumisesta ja tulevaisuudesta on lupauksena tässä hetkessä.
Kirjoittaja on Oulun hiippakuntadekaani
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.