Pääkirjoitus: Rakennamme yhdessä turvaa ja luottamusta

Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta Ukrainaan tulee tällä viikolla kuluneeksi kaksi ja puoli vuotta. Viime aikoina sodan laajenemisesta on ollut nähtävissä taas viitteitä.

Tämä aiheuttaa turvattomuuden tunnetta koko Euroopassa.

Turvallisuus syntyy tosiasioista, eli siitä, että ympäristö on aidosti turvallinen, mutta myös kokemuksesta turvassa olemisesta.

Epävarmuuden keskellä on poliittisten päätösten ohella tärkeää vaalia turvallisuudentunnetta. Luomme jokainen omalla toiminnallamme yhteistä henkistä ilmapiiriä.

Suomalaisen kulttuurin perinteisenä vahvuutena on ollut luottamus. Tuota luottamusta meidän täytyy vaalia nyt tietoisesti, sillä suomalaiseen yhteiskuntaan pyritään vaikuttamaan tässä maailmantilanteessa ulkoa päin rikkovasti.

Kun kohtaamme epäluuloa, on meidän kyettävä juuri niissä tilanteissa vahvistamaan luottamusta.

Kirkko on yksi suomalaisen kriisinkestävyyden kantavista pilareista. Kriisitilanteessa kirkko tukee keskusteluavun kautta, tarjoaa diakonia-apua, tuo ihmisiä yhteen, puolustaa ihmiselämää ja rakentaa keskinäistä yhteyttä erilaisista vakaumuksista riippumatta sekä ääritilanteessa huolehtii uhrien kunnioittavasta kohtelusta.

Vaikeina aikoina myös kirkollisten toimitusten asema henkisen selkärangan vahvistajina korostuu. Kirkko ja sen sanoma tuovat toivoa aivan erityisesti silloin, kun horisontti näyttää synkkenevän.

Myös Oulun hiippakunnan lähetysjuhlilla Oulunsalossa 30.8.–1.9. keskustellaan turvallisuudesta ja toivosta. Olen luotsaamassa keskustelua, jossa on mukana kirkon, terveydenhuollon ja pelastustoimen tunnettuja vaikuttajia.

Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan piispa