Rauhan Tervehdys syntyi yhteisen tavoitteen ympärille

113 vuotta sitten Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Yhteiskunta oli muutostilassa: ensimmäinen sortokausi oli päättynyt keisarivallan vastaiseen yleislakkoon, Suomeen oli säädetty yleinen ja yhtäläinen äänioikeus 1906 ja pidetty ensimmäiset eduskuntavaalit.

Kirkkoa kritisoitiin liiasta myöntyväisyydestä venäläishallintoa kohtaan. Yhä useampi halusi kirkon ja valtion eroa. Kirkon sisällä havahduttiin siihen, että maailman muuttuessa oli kehitettävä uusia tapoja toimia.

Syntyi näkemys, jossa korostettiin seurakuntalaisten vapaaehtoiseen toimintaan nojaavaa kansankirkkoa. Keskeisenä pyrkimyksenä oli järjestää kirkon toiminta sellaiseksi, että uskonnollisen kielteisyyden ja välinpitämättömyyden leviäminen estettäisiin.

Oulussa perustettiin syksyllä 1907 eri uskonnollisia piirejä yhteiskristillisessä hengessä yhdistänyt yhteisö, veljeyspiiri.

Kouriintuntuvimmaksi osoitukseksi allianssikristillisen veljeyspiirin toiminnasta muodostui Rauhan Tervehdys -lehden synty. Lehti julkaisi kaksi näytenumeroa joulukuun lopussa ja alkoi ilmestyä vuonna 1908 viikoittain.

Veljeyspiirin alulle panija oli seurakunnan kappalainen Uno Wegelius, joka johdantokirjoituksessaan kuvasi uuden lehden tunnusta, kaiken ”maailmallisuuden” ylittävää Jumalan rauhaa.

Kuvassa Uno Wegelius perheineen. Kuva: F. Suomela / Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat.

Vaikutteita veljeyspiiriajattelulle Wegelius sai Tanskasta. Oulun veljeyspiirissä olivat edustettuina myös muun muassa vapaakirkolliset, adventistit, metodistit ja uuden suunnan lestadiolaiset. Nimestään huolimatta veljeyspiirissä oli mukana alusta alkaen myös naisia.

Yhteiskristillinen toiminta sai voimaa myös herätysaalloista, joita Oulun seudulla oli koettu 1800-luvun lopulta alkaen.

Talkootyö ja aktiivien taloudellinen tuki tärkeitä

Rauhan Tervehdys oli alkuvaiheessa suppea sanomalehtityyppinen hartauslukemisto, jossa keskityttiin pohtimaan iäisyyskysymyksiä.
Käytännön toimitustyöstä vastasi aluksi lestadiolaisen uudenheräyksen johtomies, kirjailija J. F. Hellman. Hellman lopetti päätoimittajana vuonna 1916. Häntä seurasi lehtori Georg Waenerberg joka toimi tehtävässä vuoteen 1931 saakka. Uno Wegelius vaikutti Oulussa vuoteen 1916 saakka, kunnes muutti Tuusulaan.

Arkistotiedot ovat vajavaisia, mutta ensimmäisenä ilmestymisvuonna Rauhan Tervehdyksellä oli noin 2 500 tilaajaa. Jakelusta huolehtivat lauantaisin omissa kortteleissaan veljeyspiirin ja Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen (NMKY) vapaaehtoiset.

Lehden talous perustui tilausmaksuun ja veljeyspiirin jäsenten talkootyöhön. Kun julkaisija ei ollut virallinen organisaatio, myös taloudellinen vastuu oli henkilökohtainen.

Lehden julkaisemismahdollisuudet nousivat ensimmäisen kerran vakavasti pohdittavaksi syksyllä 1911, kun taloudellinen pohja oli osoittautunut heikoksi.

Veljeyspiiri päätti kuitenkin jatkaa lehden julkaisemista ja tasapainottaa taloutta tilaushintaa nostamalla. Samalla veljeyspiiri halusi jatkaa toimintaansa allianssikristillisellä pohjalla.

Niinpä Rauhan Tervehdyksessä julkaistiin etukäteistiedot paitsi Oulun tuomiokirkossa ja luterilaisessa rukoushuoneessa pidettävistä tilaisuuksista myös vapaakirkollisten toiminnasta allianssitalossa, metodistiseurakunnan tilaisuuksista ja Pelastusarmeijan kokouksista.

Oman seurakunnan toiminnan piiriin kuuluivat myös lestadiolaisen rauhanyhdistyksen seurat, evankelisen nuorisoliiton kokoukset, evankeliset Japanin-lähetysjuhlat ja NMKY:n hengelliset kokoukset.

Oulun veljeyspiiri päivittyy yhdistykseksi

Tammikuun 1914 lopulla lehden julkaisijatiedot päivittyivät muotoon ”Oulun S. V. P:n toimesta”. S. V. P. oli lyhenne, joka tarkoitti kaksi vuotta aiemmin perustettua seurakunnallista veljeyspiiriä.

Veljeyspiiri ja seurakunnallinen veljeyspiiri olivat sopineet lehden luovutuksesta ja vastaanottamisesta. Lehden toimitus, koko, ulkoasu ja hinta säilyivät muutoksessa ennallaan. Sen ilmestymispäiväkin oli entinen eli lauantai.

Vuoden 1914 lehdessä ilmoitetaan lehden julkaisijatahoksi Oulun seurakunnallinen veljeyspiiri.

Vaikka lehti pyrki entiseen tapaan tarjoamaan ennen muuta hengellistä lukemista, uusi julkaisija ilmoitti yhdestä muutoksesta lehden ohjelmassa: se alkaisi entistä tarkemmin seurata Oulun seurakunnan sekä sen piirissä toimivien kristillisten yhdistysten elämää. Huomio pyrittiin kiinnittämään erityisesti nuoriso- ja diakoniatyöhön.

Julkaisija ei siis ollut virallinen seurakunta vaan sen piirissä toiminut eräänlainen ydinseurakunta, joka oli rekisteröitynyt omaksi yhdistyksekseen. Lehden asioista ei päätetty seurakunnan hallintoelimissä.

Vuoden 1914 alussa Oulun seurakunnallisen veljeyspiirin sääntöjen vahvistamisesta oli kulunut jo lähes kaksi vuotta, joten julkaisijanvaihdos ei liene tapahtunut täysin kivuttomasti. Joka tapauksessa virallisesti rekisteröityneen yhdistyksen oli helpompi huolehtia lehden julkaisemisesta kuin epävirallisen ystäväpiirin.

Rauhan Tervehdys julkaisi vielä vuoden 1916 loppuun saakka ilmoituksia myös metodistiseurakunnan rukoushuoneessa ja vapaakirkollisten allianssitalossa järjestettävistä hartauskokouksista. Näin se edelleenkin pyrki edistämään paikallisten kristittyjen yhteistoimintaa.

Lehden tekijöinä pastoreita ja toimittajia

Oulun seurakunnallinen veljeyspiiri julkaisi lehteä vuoteen 1921 saakka, jolloin julkaisijaksi tuli Pohjois-Pohjanmaan nuorten kristillinen piirijärjestö.

Julkaisijapohjan muutos oli suureksi osaksi muodollinen eikä päätoimittajakaan vaihtunut. Taustayhteisönä pysyi NMKY, jonka tiloissa lehden toimitus sijaitsi ja jonka vapaaehtoiset huolehtivat pääosin lehtien jakelusta.

Uno Wegeliusta kappalaisena seurannut pastori A. J. Carlstedt tuli toimitussihteeriksi kesäkuussa 1917 ja huolehti tehtävästä kevääseen 1928 saakka.

Carlstedtin siirtyessä väliaikaisesti Helsinkiin toimitussihteerin tehtävästä huolehti kesäkuusta 1928 lähtien oulujokinen kansakoulunopettaja ja maallikkopuhuja K. A. (Santeri) Haapanen.

Hän oli toiminut aiemmin kansanedustajana sekä maalaisliittolaisten Savon Sanomien ja Kainuun Sanomien päätoimittajana. Haapanen pysyi tehtävässään syksyyn 1938 saakka.

Vuonna 1932 päätoimittajaksi tuli Helsingistä Ouluun palannut A. J. Carlstedt, joka huolehti tehtävästä kuolemaansa (1940) saakka. Carlstedt toimi samaan aikaan sekä Oulun NMKY:n että Pohjois-Pohjanmaan nuorten kristillisen piirijärjestön puheenjohtajana.

Näkökulma kasvaa maantieteellisesti laajemmaksi

Kun Rauhan Tervehdys sai oman toimitussihteerin, se pystyi kehittymään hartauslukemistosta seurakuntalehdeksi, jossa oli myös uutisluonteista aineistoa.

Lehden kohderyhmänä ei ollut yksinomaan Oulu, vaan laajemmin Oulun seutu tai Pohjois-Pohjanmaa.

Marraskuusta 1916 lähtien Rauhan Tervehdys ilmoitti olevansa ”Oulun ja Pohjois-Suomen seurakuntalehti”, joka pyrki edistämään seurakuntaharrastuksen viriämistä, kristillistä nuorisotyötä, pyhäkouluasiaa, diakoniakysymystä ja lähetystyön eri haaroja.

Lehden uudistuminen näkyi sen logossa varsinaisesti vuoden 1917 alusta lähtien. Myöhemmin Rauhan Tervehdys kertoi uuden julkaisijan myötä, että se oli Pohjois-Pohjanmaan nuorten kristillisen piirijärjestön kustantama ”nuoriso- ja seurakuntalehti”.

Esimerkiksi vuonna 1923 lehdellä oli noin 1 700 tilaajaa, joista oululaisia oli 610. Lehdellä ei ollut Oulussa kovinkaan suurta levikkiä, sillä kaupungissa oli tuolloin runsaat 20 000 asukasta.

Vuoden 1937 ensimmäisessä numerossa näkyy lehden monipuolinen tarjonta. Vierekkäisissä jutuissa raportoidaan niin hengen kuin politiikan asioista kirkollisia tapahtumatietoja ja mainoksia unohtamatta.

Myös puhe ”Pohjois-Suomen seurakuntalehdestä” ilmaisi ennemmin lehden tavoitteita kuin tosiasiallista vaikutusta. Lehti keskittyi tiedottamaan luterilaisen kirkon asioista Pohjois-Suomen ja Oulun näkökulmasta, mikä merkitsi luopumista aiemmasta yhteiskristillisestä painotuksesta.

Piirijärjestö muutti helmikuussa 1939 nimensä muotoon Oulun hiippakunnan nuorten kristillinen piirijärjestö, mikä oli askel eteenpäin myös sen julkaiseman kristillisen lehden luonteen muuttamisessa yleiskirkolliseen suuntaan.

Lähteet: Hannu Mustakallio: Seurakunta Pohjois-Suomen keskuksessa 1–2 (2020), Vuokko Peltola: Rauhan Tervehdys – 80 vuotta kristillistä tiedonvälitystä (1987), Liisa Saarela: Hartauslehdestä monipuoliseksi seurakuntalehdeksi (2007).

Missä voi lukea vanhoja Rauhan Tervehdyksiä?

• Kansallisarkiston Oulun yksikössä sijaitsee Rauhan Tervehdyksen arkisto. Suurin osa lehdistä on sidottuina vuosikertoina.
• Oulun yliopiston kirjastossa lehtiin voi tutustua vuodesta 1917 alkaen mikrofilmeinä. Varastosta löytyy myös sidottuja vuosikertoja.
• Oulun pääkirjastosta löytyy lehtiä varastosta sekä mikrofilmeille tallennettuna. Niitä voi myös lainata.
• Rauhan Tervehdyksen verkkosivujen näköislehtiarkistosta löytyvät lehdet tästä päivästä syksyyn 2006. Vuoden 2012 jälkeen verkkolehdessä julkaistut jutut voi myös kuunnella.