Pentti Prokkola käveli kirkkoherranvirastoon ja ilmoitti haluavansa lahjoittaa metsää - alueesta suunnitellaan kaikille yhteistä virkistyspaikkaa

Lumijoen seurakunnan saama lahjoitus on harvinainen laatuaan. Suurin osa metsänomistajista luovuttaa metsänsä sukulaisilleen.

Pentti Prokkola seisoo lumisen kuusen edessä käsi kuusen oksassa.|Pentti Prokkola seisoo aitan edessä.

Pentti Prokkola hämmästytti äskettäin Lumijoen kirkkoherranviraston väkeä kysymällä, voisiko hän lahjoittaa seurakunnalle palan metsää. Lumijoella lähes koko ikänsä asunut Prokkola oli valmis luopumaan kirkonkylän pinnassa sijaitsevasta 33 hehtaarin tilasta.

– Halusin lahjoittaa palstan seurakunnalle, koska olen kulkenut kirkossa lapsesta saakka ja ollut aikuisiällä mukana erilaisissa seurakunnan talkoissa.

– Metsäalan myynnistä saatavaa tuottoa en varsinaisesti kaipaa. Minulle ja perillisille jää yhä metsää omiin tarpeisiimme, Prokkola perustelee päätöstään.

Harvinaista herkkua seurakunnalle

Metsätila siirtyi Lumijoen seurakunnan omistukseen tammikuussa. Kirkkoherra Erja Oikarinen toteaa lahjoituksen olevan seurakunnalle sekä poikkeuksellinen että tärkeä.

– Tämänkaltaista lahjoitusta seurakunta saa harvoin. On hienoa, että ihminen ajattelee haluavansa lahjoittaa jotain paikkakunnan ihmisten hyväksi.

– Tiukan budjetin seurakunnalle tämä on iloinen yllätys myös talouden kannalta.

Lahjoitus lisäsi Lumijoen seurakunnan metsäpinta-alaa yli kymmenesosalla, sillä ennen lahjoitusta sitä oli noin 275 hehtaaria. Yleishyödyllisenä yhteisönä seurakunnan ei tarvitse maksaa alasta lahjaveroa.

Useimmiten metsä luovutetaan sukulaisille

Metsän lahjoittaminen yleishyödylliselle yhteisölle ei ole kovin yleistä, kertoo metsätilarakenteen johtava asiantuntija Antti Pajula Metsäkeskuksesta.

– Tarkkoja tilastoja tästä ei ole, mutta jos metsää lahjoitetaan, useimmiten se annetaan sukulaiselle. Lahjoituksia yleishyödyllisille yhteisöille tekevät etenkin henkilöt, joilla ei ole sukulaisia ja useimmiten testamenttaamalla, ei niinkään lahjoittajan elinaikana.

Lahjoituksia tehdään halusta tukea itselle tärkeää yhteisöä ja sen päämääriä. Joskus päätös lahjoittamisesta syntyy, koska sukulaisten kanssa on erimielisyyksiä eikä omistuksen haluta siirtyvän perintökaaren mukaisesti.

Pentti Prokkola seisoo aitan edessä.

Pentti Prokkola on tottunut metsässä liikkuja. Yksi syy lahjoittamiseen oli, ettei metsänhoito onnistu enää terveyssyistä.

Metsän käyttötarkoituksella on merkitystä

Yleishyödyllisistä yhteisöistä metsälahjoituksen saajiksi valikoituvat useimmiten seurakunta, Luonnonperintösäätiö ja Metsämiesten Säätiö.

– Seurakunnalle lahjoittava kokee kirkon tekemän työn arvokkaaksi, Luonnonperintösäätiölle lahjoittava arvostaa metsien suojelua. Metsämiesten Säätiö puolestaan myöntää apurahoja erilaisiin metsätaloutta edistäviin tarkoituksiin, Antti Pajula luokittelee.

Kunnille metsää päätyy yleisimmin kuolemantapauksissa. Tällöin vainajan omaisuus on mennyt perillisten ja testamentin puuttuessa valtiolle. Valtio puolestaan luovuttaa metsäalan kunnalle.

 

Minun omistuksessani paikka olisi päässyt risuttumaan.

 

Seurakunta harkitsee yhteisen nuotiopaikan rakentamista

Metsälahjoitusten yhteydessä on tavanomaista kertoa, mihin tarkoitukseen haluaa metsää käytettävän. Pentti Prokkola toivoo, että hänen lahjoittamansa metsä olisi kaikkien yhteisessä käytössä.

Alue sijaitsee Viinavuorentien ja Leinisuon välissä ja siellä on lampi, jonka rantaa Prokkola on aikoinaan ruoppauttanut uimiseen sopivaksi. Paikalla on myös joitakin latoja.

– Istutin sinne kasveja, mutta sekä niitä että rakennuksia kohtaan tehtiin ilkivaltaa. Se on yksi syy, miksi halusin luopua paikasta, hän lisää.

– Minun omistuksessani paikka olisi päässyt risuttumaan, kun en pysty sitä enää hoitamaan. Seurakunta lupasi pitää siellä keväällä talkoot, Prokkola iloitsee.

Erja Oikarisen mukaan metsä voisi olla kuntalaisten virkistyskäytössä. Seurakunta selvittää, voisiko lammen rannalle rakentaan nuotiopaikan.

Alueelta saadaan vuosien saatossa myös metsätaloustuottoja. Antti Pajula arvioi, että Lumijoen seudulla 33 hehtaarin kokoisen alan vuosittainen nettotuotto on noin 2 000–3 000 euroa puuntuottokyvystä riippuen.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää