Taloudellinen apu on muutakin kuin rahaa – se voi olla myös neuvontaa

4.2.21

Limingan seurakunta ottaa käyttöön uuden ajanvarausnumeron, johon taloudellista apua tarvitseva liminkalainen voi ottaa yhteyttä. Maanantaisin sovitaan tapaamis- tai keskusteluaika diakoniatyöntekijän kanssa. Avustuksien myöntämisestä päättää diakoniatiimi keskiviikkoisin.


Teksti: Minna Kolistaja . Kuvat: Minna Kolistaja .

Diakoniatyön taloudellisen avustamisen käytäntö muuttuu Limingan seurakunnassa 8. helmikuuta.

Ajan voi varata maanantaisin kello 9.30–11.30 soittamalla, tekstiviestillä tai WhatsApp-viestillä. Vastaavanlainen ajanvarauskäytäntö on jo monessa muussakin seurakunnassa.

Uudistuksella halutaan varmistaa viikosta tietty aika, jolloin diakoniatyöntekijän varmasti tavoittaa nopeasti.

– Etenkin kesällä on käynyt joskus niin, että vasta kolmannesta numerosta tärppää, kun osa meistä on lomalla ja yksi mukana vaikkapa rippileirillä. Meillä on myös paljon asiakaskäyntejä, ja normaaliaikana pidämme lisäksi kerhoja, sanovat diakoniatyöntekijät Sanna Mettovaara, Heini Karhumaa ja Piia Pengerkoski.

– Tavoitteena on lisäksi se, että ehdimme paremmin perehtyä asiakkaan tilanteeseen kokonaisuutena sekä antaa tukea ja neuvoja talousasioiden hoitoon.

Mettovaara, Karhumaa ja Pengerkoski päivystävät uudessa ajanvarausnumerossa kukin vuorollaan.

–  Maanantaisin ei siis käydä läpi soittajan elämäntilannetta sen laajemmin, se tehdään maanantaina annettavana ajankohtana. Jos avun tarvitsijalla on jo entuudestaan tuttu diakoniatyöntekijä seurakunnassa, ajan voi varata hänelle.

Päätökset avustuksista tehdään kerran viikossa keskiviikkoisin diakoniatiimissä.

– Keskusteluaikoja annetaan erityisesti maanantaille tai tiistaille, jotta hakemukset ehtivät saman viikon diakoniatiimin käsittelyyn, Pengerkoski sanoo.

Ei sitä tarvitse hävetä, jos on tiukkaa rahan kanssa.

 

Diakoniatekijät huomauttavat, että taloudellinen apu on muutakin kuin rahaa. Taloudellisissa asioissa yhteyttä ottaville halutaan antaa myös talousneuvontaa:

– Korona-aikana on nähty paljon lomautuksia. Moni on joutunut aivan uuteen tilanteeseen: opettelemaan rahankäytön suhteuttamista, kun rahaa ei olekaan käytettävissä entiseen malliin.

Diakoniatyöntekijät haluaisivat lisäksi hoksauttaa ennakoimisen tarpeellisuudesta.

– Sairastumisen, lomautuksen ja vastaavien tilanteiden varalle olisi hyvä yrittää varata pieni puskurirahasto. Ihmiset saattavat ottaa helposti saatavia kulutusluottoja mieluummin kuin säästävät etukäteen hankintoja varten. Karhumaa sanoo.

Piia, Sanna ja Heini kannustavat ottamaan raha-asiat perheessä reilusti puheeksi.

– Perheen rahatilanteesta ei kannata tehdä kiellettyä puheenaihetta perheen kesken eikä ulospäinkään. Ei sitä tarvitse hävetä, jos on tiukkaa rahan kanssa, monella muullakin on.

Diakoniatyöntekijät kannustavat ottamaan talousongelmissa rohkeasti yhteyttä. Samalla voi kertoa muistakin huolista.

 Monet ovat jo todella väsyneitä yksinoloon.

 

Diakoniatyöntekijät kohtaavat ihmisiä, joiden yksinäisyyttä korona-aika on kärjistänyt.

– Monet ovat jo todella väsyneitä yksinoloon. Kaikilla ei ole mahdollisuutta soittaa videopuheluita tai käyttää sosiaalista mediaa yhteydenpitoon. Puhelumme ovatkin erittäin odotettuja. Moni sanoo soittoamme päivän piristykseksi tai jopa koko viikon pelastajaksi, kertovat Karhumaa, Mettovaara ja Pengerkoski.

– Meille saa kertoa mieltä painavat asiat. Joskus auttaa jo se, että niistä voi kertoa lähipiirin ulkopuoliselle henkilölle, Piia Pengerkoski tiivistää.

– Diakoniatyössä käy juttelemassa esimerkiksi ihmisiä, jotka odottavat pääsyä mielenterveyspalveluiden piiriin. Meidän kanssamme pääsee keskustelemaan lyhyelläkin varoajalla.

Diakoniatyö on kuin laastari: se paikkaa hyvinvointiyhteiskunnan auttamisjärjestelmän aukkoja mutta ei tuki niitä.

Diakoniatyö on usein esillä julkisuudessa nimenomaan taloudellisen auttajan roolissa.

– Ehkä on helpompi huomataruokakassien jakaminen kuin se, mitä tarjoamallamme muulla avulla saadaan aikaan, Mettovaara miettii.

– Taloudellisen avun hakemiseen liittyviä yhteydenottoja tulee paljon, mutta ei taloudellinen auttaminen valtaosaa työajastamme silti vie, Karhumaa sanoo.

Karhumaa, Mettovaara ja Pengerkoski vertaavat kirkon diakoniatyötä laastariin: sillä ei tukita hyvinvointiyhteiskunnan auttamisjärjestelmän aukkoja, ainoastaan paikataan niitä.

– Diakoniatyön pienet avustukset – yleensä ruokalahjakortit – auttavat tilapäisesti akuutissa hädässä.

– Paljon enemmän pitäisi miettiä, miten kuntien sosiaalitoimi ja kirkon diakoniatyö yhdessä voisivat auttaa.

Diakoniatyöntekijät sanovat työssään näkevänsä, että yhteiskunta ei pysty huolehtimaan pienituloisimmista kansalaisistaan.

– Me kirkon diakoniatyöntekijät taidamme olla sellaisia, että huomaamme epäoikeudenmukaisuuksia ympärillämme. Mutta ei kirkko kaikkia epäkohtia yksin voi ottaa korjattavakseen, Pengerkoski ajattelee.

Diakonian asiakkaana on iso joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat esimerkiksi säännöllistä ruoka-apua. Seurakunnan antama taloudellinen apu on kuitenkin tarkoitettu nimenomaan yllättävään tuen tarpeeseen. Lisäksi sen olisi tarkoitus olla kertaluonteista ja lyhytkestoista.

Jotta seurakunta voi harkita taloudellisen avun antamista, ihmisen on ensin haettava toimeentulotukea ja muut hänelle kuuluvat yhteiskunnan tuet.

Karhumaan mukaan on yllättävän iso joukko avuntarvitsijoita, jotka eivät huomaa tai osaa hakea Kelan myöntämiä tukia tai heillä ei ole voimavaroja hakemusten täyttämiseen. Diakoniatyöntekijöiden arkea onkin auttaa ihmisiä Kelan avustusten hakemisessa.

Yksikseen sinnitellään viimeiseen saakka, vaikka jonkun kanssa puhumisesta saisi apua.

Piia Pengerkoski

 

Diakoniatyöntekijät huomaavat työssään, kuinka kova halu ihmisillä on pärjätä itsekseen, omin voimin.

– Yksikseen sinnitellään viimeiseen saakka, vaikka jonkun kanssa puhumisesta saisi apua, sanoo Piia Pengerkoski.

Piia, Sanna ja Heini kannustavat ottamaan yhteyttä diakoniatyöntekijöihin, kun mieltä masentaa tai elämä ahdistaa.

– Meidän kanssamme pääsee juttelemaan lyhyelläkin varoajalla, Heini sanoo.

Diakoniatyöntekijöitä mietityttää usein, miten eri apua tarjoavat tahot voisivat tavoittaa kaikkein suurimmassa hädässä olevat suomalaiset. Samoin mietityttää, mistä ihmiset osaavat hakea apua ahdinkoonsa.

Yhtä valtakunnallista numeroa ”mielen hätään” ei ole, mutta omaan puhelimeen tai kotiin jollekin näkösälle paikalle kannattaa tallentaa oman seurakunnan diakoniatyön puhelinnumeron.  Näin se on heti käsillä, kun hätä on suurin.

– Me voimme olla kuuntelijoina ja rinnalla kulkijoina. Emmekä me kysele, kuuluuko avun tarvitsija kirkkoon, Karhumaa sanoo.

– Yksi diakoniatyön vahvuuksista on, että jos emme pysty auttamaan, osaamme etsiä muita auttavia tahoja ja ohjata ihmisiä niihin apua saamaan, Pengerkoski jatkaa.

Monella eläkeläisellä lääkekulut heiluttavat taloutta.

Sanna Mettovaara

Tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen kotimaan keräyskohde ovat taloudellisessa ahdingossa elävät ikäihmiset.

– Monilla on mielikuva reissaavista ja hyvinvoivista eläkeläisistä, mutta totuus on usein hyvin toisenlainen.  Monella on esimerkiksi paljon kuluja lääkkeistä ja se heiluttaa taloutta, Mettovaara sanoo.

– Kohtaamme pienellä eläkkeellä eläviä, joilta jäisi osa lääkkeistä ostamatta ilman seurakunnalta saavaa taloudellista apua, diakoniatyöntekijät sanovat.

Heini on havainnut, että moni ikäihminen kokee yksinäisyyttä, jota korona-aika vielä korostaa.

–Koska koronarajoitukset näyttävät vielä jatkuvan, pitää miettiä uusia keinoja ikäihmisten tavoittamiseksi ja auttamiseksi, Karhumaa suunnittelee.

Taloudellisen avun ajanvarausnumero liminkalaisille on 044 7521 237. Puheluun, tekstiviestiin tai WhatsApp-viestiin vastataan maanantaisin kello 9.3011.30. Muissa asioissa voi olla yhteydessä suoraa diakoniatyöntekijään.

 

Tuttuja nimiä diakoniatyössä

Heini Karhumaa ja Sanna Mettovaara on nimitetty Limingan seurakunnan diakoniatyön uusiksi viranhaltijoiksi. Karhumaan (kuvassa oikealla) työn painopisteitä ovat ikäihmiset ja omaishoitajat; Mettovaaran (kuvassa keskellä) työn painopisteitä ovat perhetyö, kehitysvammaistyö ja kansainvälinen diakonia.

Piia Pengerkoski hoitaa vapaaehtoistyön koordinaattorin tehtäviä ja vastaa mielenterveys- sekä päihdetyöstä kuluvan vuoden loppuun.

Kaikki kolme ovat työskennelleet jo aiemminkin Limingan seurakunnan palveluksessa.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Limingan seurakunta Yleinen