Kolumni: Sanojen tuolla puolen

16.3.21

Murteella vietettäviä kirkonmenoja tarvitaan. Niissä nyanssit, ilmeet ja hoot saavat kiittää Jumalaa sillä lailla, joka justiinsa hoon päältä hakkaavassa syämmessä käsitethään, kirjoittaa kolumnistimme Satu Kreivi-Palosaari.


Sutki on ihminen, joka on pikkusen epärehellinen, kiero. Mutta saattaa sutki joskus olla myös pelkästään fiksu, sillä lailla kälmisti tai hauskasti sutki. Semmosta voi vain ihailla.

Kälmisti? Kälmihän tarkoittaa ovelaa, mutta positiivisella tavalla toimivaa tai ajattelevaa ovelaa. Kälmiys on olotila. Kannattaa olla vähän kälmi. Kälmi tykkää killata ja se tarkoittaa kehua, mutta killaaja kehuu vähän niin kuin höynäämällä. Höynääminen taas on lähellä sitä killaamista, mutta vähän varautuneempi verbi.

Jos sutkaa oikeasti viekkaasti, se ei ole mukavaa, mutta semmonen positiivinen sutki ilahduttaa aina.

Minusta saapii killata, mutta en tiä, tykkäänkö höynäämisestä. Sutki, kälmi, killaus ja höynäys ovat murresanoja, joiden merkitys riippuu lopulta siitä, missä yhteydessä ne sanotaan. Paljon on kyse myös äänenpainoista ja jopa ilmeistä. Jos sutkaa oikeasti viekkaasti, se ei ole mukavaa, mutta semmonen positiivinen sutki ilahduttaa aina. Se on sosiaalista näppäryyttä ja hyvää huumorintajua, kykyä tehdä oikeita siirtoja.

Murteet ovat hyvin monikerroksellinen asia. Ne aiheuttavat helposti riitoja, sillä sanojen merkitys saattaa vaihdella kylästä toiseen ja olla eri ihmisille eri. Tornionjokilaaksossa meänkieltä puhutaan molemmin puolin jokea. Toiset ovat sitä mieltä, että meänkielestä saa puhua vain Ruotsin puolella, toiset ovat piirtäneet harpilla ympyrän, jonka sisällä on meänmaa ja meänkieli.

Tornionjokilaakson murteellekin taitaa olla monta nimitystä. Pellolainen nikottelee, jos puhutaan Tornion murteesta. Jo Pellon Orajärvellä oli aivan omia murresanoja. Esimerkiksi säläsyys, sälätä, tarkoitti hermostuttavaa, rassaavaa tilannetta, säätämistä, enkä ole kuullut sitä paljon muualla käytettävän.

Mutta kaiken tämän takia tarvitaan joskus myös murteella vietettäviä kirkonmenoja. Että nyanssit, ilmeet ja hoot saavat kiittää Jumalaa sillä lailla, joka justiinsa hoon päältä hakkaavassa syämmessä käsitethään.

Kirjoittaja on Oulujoen seurakunnan kappalainen

Joko luit tämän?

Kolumni: K on tehnyt myös hyvää

Lue lisää aiheesta:

column Ihmiset ja elämä Oulujoen seurakunta