Aulikki Jääskelälle kummiudessa on tärkeintä yhdessäolo

1.6.21

Kahdeksankertainen kummitäti on myös kummilapsensa lapsen kummi. Eniten suhteisiin kummilasten kanssa vaikuttaa etäisyys silloin kun nämä ovat olleet pieniä.


Teksti: Marketta Rehell . Kuvat: Kirsi Chen .

Riihimäellä asuva Aulikki Jääskelä tietää, millaista on olla kummi. Hän on kahdeksankertainen kummitäti, ja kummikokemusta on pian viideltä vuosikymmeneltä. Ensimmäinen kummilapsi, sisarentytär Kirsi, syntyi 1970-luvun alussa ja viimeisin, tämän lapsi, vuonna 2015. Muut kummisuhteet on solmittu 1980- ja -90-luvuilla. Muut paitsi nuorin ovat siis aikuisia.

Jääskelän puhelimeen on kilahdellut tänäänkin viestejä mainitulta kummityttäreltä, Oulussa asuvalta Kirsi Cheniltä. Samoin on viestejä kiitänyt toiseen suuntaan. Tällä kertaa on vaihdettu muun muassa kuva ja ajatuksia uudesta työtuolista.

– Aiheet ovat usein arkisia, eikä asioiden tarvitse olla isoja. Viestittelemme Kirsin kanssa päivittäin ja soittelemme silloin tällöin. Usein lähetämme kuvia luonnosta tai juttelemme ruoanlaitosta. Monesti kuulen tietysti myös lapsesta ja saan tästä kuvia. Pystyn näin reaaliajassa seuraamaan lapsen elämää ja kasvua.

Kaikkien kummilasten kanssa yhteydenpito ei ole näin tiivistä. Eniten suhteiden läheisyyteen on Jääskelän mukaan vaikuttanut se, minkä verran kummilapsen kanssa on ollut mahdollista viettää aikaa tämän ollessa pieni. Välimatkalla on siis ollut suuri merkitys.

– Olin 22, kun Kirsi syntyi. Hän oli vanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi. Hoidin myös Kirsiä paljon, kun hän oli pieni. Asuin silloin Oulussa kuten hänkin. Vanhemmilla oli työkiireitä, ja minusta tuli kuin varaäiti.

Jääskelä kertoo, että parin, kolmen kummilapsen kanssa pidetään nykyään säännöllisesti yhteyttä. Valmistumiset ja muut merkkipäivät kummitäti kuitenkin aina muistaa. Etäisyys moniin on pitkä: joku on muuttanut Espanjaan, ja toisaalta Jääskelä itsekin asui pitkään Brysselissä. Yksi kummilapsista on kuollut.

Jääskelän puheesta kuuluu, että kummius on ollut hänelle ilo.

– Kummina olen päässyt olemaan mukana lasten elämässä ja myös iloitsemaan heidän menestymisestään. Kummilapsillani on onneksi mennyt pääosin hyvin.

Kirkon ohjeissa kummin tehtäviin kuuluu myös osallistuminen kristilliseen kasvatukseen. Miten tämä puoli on Jääskelällä toteutunut?

– Nuorena sitä asiaa ei ajatellut ollenkaan. Iltarukoukset on kyllä lasten kanssa luettu, ja muutoin olen yrittänyt näyttää esimerkkiä arjessa. Neuvonantaja en ole, mutta olen valmis juttelemaan kaikenlaisesta, jos toinen tahtoo.

Käytännössä kummius on ollut arkista yhdessäoloa. On leikitty, tehty ruokaa, ulkoiltu yhdessä… Onpa Kirsi myös toiminut reippaana apulaisena Aulikin kaupassa alle 10-vuotiaana. Innokkaasti, omasta tahdostaan – palkaksi tuli usein karkkia ja limsaa. Jääskelä muistelee myös lämmöllä, kuinka erään kummipojan kanssa käytiin kerran ostamassa tämän kauan kaipaama potkulauta.

Jääskelällä onkin selvä mielipide siitä, mikä kummiudessa on tärkeintä.

– Se, että vietetään aikaa yhdessä niin paljon kuin mahdollista. Se lähentää ja rakentaa molemminpuolista luottamusta. Ei lahjojen anto, vaikka onhan silläkin oma merkityksensä.

Toiveissa on tavata kesällä ainakin Oulussa asuvia kummilapsiaan. Koronatilanteen takia toiveen toteutuminen on kuitenkin vielä epävarmaa. Jääskelän kotipaikkakunnalla Riihimäellä on juuri roihahtanut koronaepidemia, ja tapauksia on lähipiirissäkin. Ainakaan kummipäivänä tapaaminen ei siis taida onnistua.

Mutta viestit lentävät Riihimäen ja Oulun välillä: Aulikki Jääskelälle jokainen päivä on kummipäivä.

Valtakunnallista kummipäivää vietetään sunnuntaina 6.6.2021. 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä