Perhoshalauksella voi opetella rauhoittumista

Joukko sadeasuisia lapsia sulkee silmänsä ja keskittyy nuuhkimaan. Useimmat arvaavatkin purkkien sisällön: hunajaa, kanelia, havunneulasia.

Kun suljet silmäsi, mitä ääniä kuulet, mitä tuoksuja haistat? Lassin päiväkodin esikoululaiset kiersivät hiljaisuuden polkua Tuiran kirkolla viime viikolla.

Toisella rastilla suljetaan silmät ja keskitytään ääniin. Hävittäjälentokone sattuu juuri lentämään yli ja jostain läheltä kantautuu rakennustyömaan ääniä. Puuhun askarrellusta tuulikellosta kuuluu hento kilkatus.

Tuiran kirkon pihamaalla on toukokuussa vieraillut useampi ryhmä päiväkoti- ja esikouluikäisiä; Tuiran seurakunnan Nallen hiljaisuuden polulla on lähestytty hiljaisuutta ja hiljentymistä aistien kautta. 

Rauhoittumiseen pitää erikseen kiinnittää huomiota, kun ympärillä on paljon ääntä ja elämää. Esimerkiksi oululaisessa Lassin päiväkodissa järjestetään hetki hiljaisuutta yleensä ruokailun jälkeen. 

– Pitää rauhoittua välillä, ettei vireystaso ole koko ajan huipussaan, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Minna Sarpola. 

Rauhoittumisen keinoja voi myös harjoitella. Siihen käy esimerkiksi perhoshalaus: kädet viedään ristiin rinnan yli niin, että kämmenet koskettavat olkapäitä, sitten taputetaan kevyesti omia olkapäitä.

Perhoshalaus.

Hiljeneminen ja rauhoittuminen synnyttävät hyvää oloa kaiken ikäisille.

Tuiran seurakunnassa pidetään hiljaisuuden iltoja ja hiljaisuuden retriittejä aikuisille. 

– Tänä keväänä hiljaisuus-teema haluttiin tuoda myös lapsille. Hiljeneminen ja rauhoittuminen synnyttävät hyvinvointia kaiken ikäisille, sanovat seurakuntapastori Kirsi Chen ja lastenohjaaja Pirjo Kangas.

Kovin suuria temppuja ei tarvita. Yhtä auttaa musiikki, toinen lähtee puistoon, kolmas kuuntelee veden liplatusta. Tai kuten muutama eskarilainen viime viikolla totesi: hiljaisuutta löytyy omasta huoneesta tai vaikka perheen autosta.

Hiljaisuuden polun päätteeksi otettiin muistoksi potretteja.

Hiljaisuuden polun nallet.