Kolumni | Petra Uusimaa: Hiljaisuuden parantava vaikutus

Viime syksynä jäin koukkuun kävelyyn. Stressaavan työpäivän aikana ja etenkin silloin kun tuntui, että mieli ja keho kävivät niin ylikuormitustilassa, että seinät tuntuivat kaatuvan päälle, lähdin tuulettamaan ajatuksiani kävelylle.

Hiljalleen huomasin, että se mikä tuntui liian ylitsepääsemättömältä sisällä, muuttui ulkona siedettäväksi ja kävelylenkin lopuksi jopa mahdolliseksi. Sen jälkeen kävelin, kävelin ja kävelin. Tärkein varuste kävelyllä olivat aina kuulokkeet. Milloin kuuntelin podcasteja tai musiikkia, milloin soitin ystävälle. Korvasin mielessä pyörivät ajatukset valitsemallani melulla.

Vuoden vaihteessa aloin vähitellen saada langan päästä kiinni. Jatkuva ylikuormitustila kehossa oikeastaan johtui siitä, että elämässäni ei ollut paljoakaan hiljaisia hetkiä, ja jos sellaiselle oli mahdollisuus, tein parhaani täyttääkseni hiljaisuuden jollakin. Pysähtyminen tuntui sulalta mahdottomuudelta.

Eräänä sunnuntaina pari viikkoa sitten päätin tehdä tietoisen valinnan – lähteä kävelylle ilman kuulokkeita. Kesken kävelylenkkiä pysähdyin ja yhtäkkiä havahduin siihen, kuinka hiljaista oli. Pysähdyin ja kuuntelin ohi ajavia autoja, ja tajusin, mistä se hiljaisuus kumpusi: päästäni.

Tajusin sillä hetkellä, kuinka meluisaa elämäni on.

Jatkuva pään sisäinen prosessorini oli viimeinkin rauhoittunut ja hiljentynyt. Tajusin sillä hetkellä, kuinka meluisaa elämäni on.

Sillä kävelyretkellä Jeesus näytti minulle hiljaisuuden merkityksen ja kuinka parantava vaikutus sillä on, kun pysähtyy kuuntelemaan, mitä Hänellä on sanottavaa. Olen hiljalleen havahtunut siihen, että Jeesus on elämässäni saanut sen ystävän aseman, jonka viisaita neuvoja kannattaisi pysähtyä kuuntelemaan, mutta jolle en ole antanut kaiken kiireen ja melun keskellä tilaa.

Ja milloin sitä ystävää on tilaa ja aikaa kuunnella? Vasta, kun luo tietoisesti tilaa. Olen alkanut ymmärtää, että se hiljaisuus taitaa olla avain kaikkeen. Sen jälkeen olen alkanut valita tietoisesti hiljaisuutta ja antanut tilaa äänelle, jota kannattaa kuunnella.

***

Kolumnisti omin sanoin

Olen väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Jos ystäviltäni kysyy, mitä tutkin, vastaus on joko keskiaikaiset kissat tai keksiaika.
Todellisuus löytyy sieltä jostain välimaastosta, jossa kulutan aikaa lukemalla myöhäiskeskiaikaisesta paastosta.
Elämässä on parasta Jeesus, uuden oppiminen, päiväkahvit, muiden ilahduttaminen hyvällä ruualla ja pitkät keskustelut. Ja se, kun on aikaa lukea iltaisin.