Maarit Peltoniemi | Ääni järjestötyölle ja omalle arkistolle

OYS:n käytävällä tulee vastaan ihminen, joka kysyy, tarvitsenko apua. Todellakin tarvitsen, sillä yritän suunnistaa oikeaan osoitteeseen pitkiä, risteäviä käytäviä pitkin, enkä ole lainkaan varma suunnasta.

Tämä hymyilevä, rauhallinen ihminen saattaa minut oikealle polulle. Ilmenee, että hän on vapaaehtoisena toimiva sairaalaopas, jonka tehtävä on auttaa pulassa olevia harhailijoita. Kuinka tarpeellista! Kuinka ystävällistä!

Ovi käy tiheään, kun kulmakunnan asukkaat saapuvat jokaviikkoiseen tapaamiseen matalan kynnyksen toimitilaan. Vastassa on pullantuoksua ja se tärkein: ihminen, jonka kanssa jutella ja jakaa päivän huolet ja ehkä ilonaiheetkin. Iltapäivähetken jälkeen jaksaa taas pitkiä yksinäisiä päiviä. Kuinka tarpeellista! Kuinka voimia antavaa!

Sairaalaoppaiden työn ja olohuonetoiminnan mahdollistaa valtionavustus, joka kanavoituu sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen STEAn kautta. Valtava määrä hyvää työtä tehdään tämän rahoituksen turvin. Apua ja tukea saavat muun muassa lapsiperheet, kriisejä kohdanneet, vanhukset ja vammaiset. Kaikki tuo työ on panostusta hyvinvointiin.

Työvuosinani olin kehittämässä teinien äideille tarkoitettua vertaistukea, joka sittemmin siirtyi paikalliselta toimijalta keskusliiton koordinoimaksi ja joka saa myös valtionavustusta. Yhä edelleen ”Kamalat äidit” -toimintaan osallistuu melkoinen määrä äitejä, jotka kaipaavat rinnallakulkijaa, kun yksin ei enää pärjää.

Järjestöjen tarjoama tuki on vaakalaudalla, kun valtionavustuksia leikataan. Nyt mietitään kuumeisesti, mistä vielä voi supistaa, mikä toiminta on yksinkertaisesti lopetettava. Ehkä pitäisi yhdistyä jonkin toisen järjestön kanssa?

Järjestöavustusten leikkausten lisäksi tällä hetkellä ihmetyttää suunnitelmissa oleva Kansallisarkiston Oulun toimipisteen sulkeminen ja arkiston siirtäminen Mikkeliin. Ilmiselvää on, että koko Pohjois-Suomea palvelevan arkiston sulkeminen vaikeuttaa niin opiskelijoiden kuin tutkijoiden työtä.

Se, kuinka arvostamme omaa kulttuuriamme ja juuriamme tai tuemme ihmisten hyvinvointia, näkyy näissä päätöksissä. Seurakunnissa on aina puhuttu niin paikallisen historian, elinvoiman kuin hyvinvoinnin puolesta. Voisiko tässäkin kohdassa korottaa ääntä?

Kolumnisti omin sanoin

Äitiyden ja vanhemmuuden teemat ovat olleet minulle työssäni aina tärkeitä ja ovat sitä yhä edelleen. Siksi haluan toivottaa kaikille äideille, kaikenlaisille äideille hyvää äitienpäivää!