Terttu Välikangas on kirjoittanut talteen lottien sota-aikaisia kokemuksia ja kannustaa muitakin tallentamistyöhön.

Oulussa juhlitaan ensi viikolla lottatoiminnan juhlavuotta

25.8.21

Lotta Svärd oli vuosina 1921–1944 toiminut naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Lottatoiminnan 100-vuotisjuhlavuotta on juhlistettu eri tavoin eri puolilla Suomea pitkin vuotta. Oulussa sitä juhlitaan 4. syyskuuta Karjasillan kirkossa.


Teksti: Minna Kolistaja . Kuvat: Tero Takalo .

Kello 14–16 pidettävässä lottajuhlassa on luvassa muutamia puheenvuoroja ja paljon musiikkia Pyhän Andreaan lapsikuorolta, Oulun sotaveteraanikuorolta sekä Lapin sotilassoittokunnalta. Juhlan lopun kahvitilaisuuteen tuodaan iäkkään lotan tervehdys.

Oulun seudun suojeluskuntalaisten ja lottien henkistä perintöä ja historiaa vaalimaan perustettiin vuonna 1992 perinnekilta, jonka nykyinen puheenjohtajana on Terttu Välikangas.

 Välikangas varttui sodasta toipuvassa Suomessa. Kotona hän ei koskaan kuullut sodasta, vaikka isä oli ollut sotilas ja äiti lotta. Kotona aihe sivuutettiin.

– Meidät lapset varmaankin haluttiin suojella kovilta kokemuksilta. Ja olihan hiljattain päättynyt sota vielä kovin kipeä asia suomalaisille, sanoo Iissä 1945 syntynyt, nykyisin Oulussa asuva Välikangas.

Hänen isänsä Heikki Välikangas meni rintamalle 19-vuotiaana, suoraa asepalveluksesta. Äiti Hilma Maria työskenteli lottana Laukaassa Vihtavuoren ammustehtaalla sekä sotasairaalassa.

– Isä oli Vienan sissi, joka teki tiedustelumatkoja rintaman taakse. Hän soti viisi vuotta talvi- ja jatkosodassa, mutta Lapin sotaan hän ei enää pahasti haavoituttuaan voinut osallistua, kertovat Terttu ja hänen kaksoissisarensa Helinä Niskala.

Helinä Niskala ja Terttu Välikangas eivät koskaan kuulleet kotona isänsä tai äitinsä sota-aikaisia kokemuksia.

 

– Jos jotain vielä olisi mahdollista vanhemmilta kysyä, niin olisi kiinnostava kuulla, miten elämä sotavuosien aikana ja sodan jälkeisissä niukoissa oloissa sujui, Terttu Välikangas sanoo. Hän sanoo ihmetelleensä monet kerrat, kuinka köyhä Suomi pystyi saamaan aikaan yhteiskunnan toimintaan tarvittavat rakenteet ja palvelut: koulut, terveyskeskukset, tiet, sillat ja muun.

Terttu ja Helinä muistelevat isän ja äidin kulkeneen sotaveteraanien ja puolisoiden tapaamisissa sotaveteraanien rantamökillä. Vertaistukea virallisempaa henkistä huoltoa sodassa olleille – ainakaan Välikankaan isälle – ei tarjottu.

– Ei sodan kokeneita haluttu kuunnella. Oletettiin ilmeisesti, että kaikki pääsevät kiinni normaaliin elämään.

Lottien tarinoita pitäisi kerätä talteen

Perinnekillan jäsenistö ikääntyy ja toimijoiden määrä vähenee. Välikankaan mukaan mukaan mahtuisi lisää perinnetyöstä kiinnostuneita. Esimerkiksi lottina tai lottatyttöinä toimineiden naisten tarinat voisivat innostaa mukaan, hän miettii.

Välikangas on yhdessä Kirsti Ojalan ja Marjatta Keräsen kanssa kerännyt lottien tarinoita Suomalaisen naisliiton omakustannekirjaan Naiset vastuunkantajina sodan aikana

Osan tarinoista hän lähetti Lottamuseon ja Lotta Svärd -säätiön Lottagalleriaan. Verkkosivustolle kerätään tarinoita ja valokuvia lottina ja lottatyttöinä toimineista naisista.

– Minulle oli upea kokemus jututtaa näitä kunniakkaita naisia. Heidän kokemuksiaan ja elämänkohtaloitaan on tärkeä saada talteen. Innostaisinkin sukulaisia ja ystäviä kirjaamaan ylös tarinoita.

Lottajärjestössä oli enimmillään yli 200 000 jäsentä

– Sotien jälkeen lottien työtä halvennettiin, mutta uskoisin että nyt jo nähdään, kuinka arvokasta he tekivät.

– Alun perin lottajärjestö keräsi varoja miesten suojeluskuntatoimintaan, mutta lottatoiminta oli paljon muutakin kuin sukankutomista. Sotien aikana 25 000 naista palveli lottana puolustusvoimien vahvuudessa, rintamalla muonitus-, hoito- ja viestintätehtävissä. Vielä suurempi määrä naisia ja tyttöjä toimi lottina kotirintamalla.

Järjestön enimmillään noin 240 000 jäsenestä lähes 50 000 oli 8–16 -vuotiaita pikkulottia.

Kaikki tekivät työtä yhteiseksi hyväksi

Lottien perintö tämän päivän suomalaisille on Välikankaan mielestä ennen kaikkea yhteisvastuu.

– Sota-aikana kaikki tekivät työtä yhdessä, yhteiseksi hyväksi.

– Eikä voi väheksyä kasvokkain kohtaamisenkaan merkitystä. Lottajärjestön kokoontumiset tarjosivat mahdollisuuden viettää aikaa vertaistensa kanssa. Me tämän ajan ihmiset olemme oppineet sen tärkeyden viimeistään nyt korona-aikana.

Lottina ja lottatyttöinä toimineilla saattaa korkean iän vuoksi olla hankaluuksia päästä 4.9. juhlapaikalle. Terttu Välikankaalle voi ilmoittautua (terttu.valikangas@gmail.com) mikäli voi tarjota autokyydin juhlaan.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Yleinen