Lapset ovat kiinnostuneita elämän suurista kysymyksistä

Lapsi tarvitsee paikan, jossa ihmetellä ja pysähtyä, sanoo Karjasillan seurakunnan perhetoiminnan ohjaaja Mari Jääskeläinen.

Kun korona hellittää, perheillä täyttyvät taas kalenterit. Harrastukset sitovat vanhempien ja lasten aikaa niin, että viikoittaiselle pyhäkoululle on vaikea löytää rakoa. Siksi lapsen hengellisen elämän tukemiseen tarvitaan erilaisia muotoja. 

– Meillä pyhäkoulua voi käydä perheen kanssa rastilta toiselle kiertäen tai kotona nettipyhäkoulun askarteluvinkkejä toteuttaen. Pyhäkouluun pääsee myös puistossa, ja kokkipyhäkoulussa ei vain kokata vaan myös syödään yhdessä, Karjasillan seurakunnan perhetoiminnan ohjaaja Mari Jääskeläinen kertoo. 

Käytössä on messupassi, johon kerätään merkintöjä pyhäkoulusta tai perhemesusta. Viidestä käyntikerrasta saa kannustukseksi pienen lahjan.

Vanhemmat kaipaavat tukea perinteen siirtämiseen

– Kynnys pyhäkouluun on ehkä entisestään noussut. Vain harva vanhempi on itse ollut pyhäkoululainen. Lapselle järjestetyn sijaan vanhemmat suosivat koko perheen yhteistä tekemistä. 

Toisaalta on myös perheitä, joissa pyhäkoulusta on hyvät muistot ja halutaan antaa mahdollisuus samaan myös omille lapsille. Pyhäkoulussa tärkeintä on kohtaaminen, yhdessä kuulosteleminen.

– Lapsi tarvitsee paikan, jossa ihmetellä ja pysähtyä. Vaikka parhaat keskustelut varmasti käydään kotona isän ja äidin kanssa, keskustelun teemat saattavat nousta aiheesta, josta pyhäkoulussa oli puhe, Mari Jääskeläinen sanoo.

Vanhemmat ovat avoimesti kertoneet tarvitsevansa tukea kristillisen perinteen siirtämisessä.

– ”Puhukaa te täällä siitä pääsiäisestä, kun minä en osaa”, olen kuullut sanottavan. Ja juuri keskustelua pyhäkoulu on. Lapset ovat todella kiinnostuneita elämän suurista kysymyksistä. Perinteisen aikuinen puhuu, lapsi kuuntelee -mallin sijaan pyhäkouluissa harjoitellaan lapsenkokoisia lähestymistapoja.

Pyhäkoulunpitäjät ovat vapaaehtoisia

Pyhäkoulu on omanlaisensa jo siksi, että sen ohjaajina toimivat vapaaehtoiset. Käytäntö on myös pyhäkoulun kompastuskivi.

– Uusia vapaaehtoisia on vaikea saada. Siksi olen kiitollinen vanhoista konkareistani, Mari Jääskeläinen sanoo.

Vanhemmat saattavat sitoutua tehtävään, kun omat lapset ovat pieniä. Mutta se vaihe on nopeasti ohi. Joitakin tehtävä myös jännittää.

– Hyvän pyhäkoulunohjaajan tunnistaa siitä, että hän tykkää olla perheiden ja lasten kanssa. Se riittää. Muun perehdytyksen saa kyllä seurakunnasta.

– Koulutukset ja Pieni on suurin -lehti ovat tärkeä apu lapsilähtöisen pyhäkoulun rakentumisessa.

– Pyhäkoulussa ei ole opettajaa, siellä on ohjaaja. Hänen tehtävänään on olla turvallinen aikuinen, jonka kanssa voi tutustua raamatunkertomuksiin ja niistä nouseviin teemoihin, ystävyyteen, toisen huomioimiseen ja luonnon varjelemiseen. 


Lisätietoa toimintansa aloittavista pyhäkouluista seurakuntien nettisivuilta ja Rauhan Tervehdyksestä

Pyhäkoulun huoneentaulu

Jos pyhäkoulun seinällä roikkuisi huoneentauluja, niissä voisi lukea:

Kuulun joukkoon.

Saan olla oma itseni.

Ajatukseni ovat tärkeitä.

Täällä saan kysyä ja olla eri mieltä.

Täällä opin luottamaan.

Olen osa suurta kertomusta.

 

Lue myös:

Pyhäkoulun brändi kaipaa ajanmukaistamista


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää