Työvälineenä myötätunto

Hoitotyötä tekevillä on oltava valmiutta tunnistaa, pohtia ja ratkaista työhön liittyviä eettisiä kysymyksiä, kuten milloin parantavien hoitojen sijaan kuolevan potilaan hoidossa tulisi keskittyä hyvään saattohoitoon.

Oululaisen Leena Vuolteenahon tutkimuksen mukaan hoitajat pyrkivät aktiivisesti etsimään ratkaisuja vaikeisiinkin eettisiin kysymyksiin. He haluavat löytää moraalisesti oikeita tapoja toimia elämän ainutkertaisina hetkinä.

Viime keväänä sairaanhoitaja-diakonissaksi valmistunut Leena Vuolteenaho tarkastelee opinnäytteessä erityisesti kristillisen etiikan näkökulmasta hoitajien eettisiä haasteita kuolevan potilaan hoidossa.

Eettistä herkkyyttä tarvitaan arkityössä

Vuolteenaho kertoo esimerkkejä tilanteista, joissa hoitaja tarvitsee eettistä herkkyyttä ja osaamista.

Eettisen ristiriidan voi herättää työvoimavaje: hoitaja haluaisi antaa enemmän aikaa kuolevalle henkilölle, mutta kiire työssä estää sen.

Myös muistisairaan loppuvaiheiden hoidossa kysytään eettistä osaamista, jos potilas ei sairautensa vuoksi kykene itse ilmaisemaan, millaista elämän loppuvaiheen hoitoa hän haluaa.

Eettistä vastuuta tarvitaan, kun ratkottavana on, mitä kaikkea potilaan kuuluu tietää terveydentilastaan elämän viime vaiheissa. Tieto voi lisätä tuskaa ja aiheuttaa sairaalle kohtuutonta henkistä kärsimystä, mutta kaikilla on oikeus olla perillä omasta terveydentilastaan.

Vuolteenaho puhuu toivon ylläpitämisen tärkeydestä kuoleman lähestyessä.

– Toivo ei ole pelkästään elämää ylläpitävää hoitoa, hän toteaa.

– Kokemus toivon vahvistumisesta parantaa potilaan elämänlaatua, mutta joskus toivoa tuo esimerkiksi se, että kuolemansairas pääsee vielä tekemään sitä, mitä hän haluaa – vaikkapa tuttuja askareita kodissaan.

Eettistä vastuuta tarvitaan, kun ratkottavana on, mitä kaikkea potilaan kuuluu tietää terveydentilastaan elämän viime vaiheissa.

Kun tavoitteet hyvästä hoidosta menevät ristiin

Vuolteenahon mukaan avoin keskustelu hoitoratkaisuista tuo selkeyttä pohdintoihin, joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia.

– Potilaan oikeus on tietää, millaiseen hyvään tarjotulla hoidolla tähdätään. Tästä potilaalla, lääkärillä, hoitajalla sekä omaisilla voi olla eri näkemyksiä, vaikka kaikki saattavat tahoillaan pyrkiä eettiseen hyvään.

Vuolteenahon mukaan kristillinen etiikka tuo Raamatusta hyvän loppuelämän pohdintoihin kultaisen säännön sekä rakkauden kaksoiskäskyn ohjeen. Niiden mukaan toiselle pitäisi tehdä se, minkä haluaisi itselleen tehtävän.

– Kuolevan potilaan hoitotyössä tämä voisi tarkoittaa, että potilasta hoidetaan sellaisella myötätunnolla ja potilaan parhaaseen tähtäävällä asenteella kuin toivoisi itseään hoidettavan, hän sanoo.

Potilaan oikeus on tietää, millaiseen hyvään tarjotulla hoidolla tähdätään. Tästä potilaalla, lääkärillä, hoitajalla sekä omaisilla voi olla eri näkemyksiä, vaikka kaikki saattavat tahoillaan pyrkiä eettiseen hyvään.

Eettisintä on lieventää kärsimystä

Vuolteenahon tutkimuksessa nousi esille haastateltujen hoitajien näkemys, jonka mukaan hoitoon osallistuvat lääkärit vaikuttavat usein olevan vahvasti kiinni parantavissa hoidoissa.

Näin myös tilanteissa, joissa hoidoista ei enää ole potilaan elämänlaadun tai edes elinajanennusteen kannalta hyötyä.

– Hoitajat näyttäisivät pitävän eettisenä ohjenuoranaan lähimmäisen kärsimyksen vähentämistä silloinkin, kun se tarkoittaa parantavista hoidoista luopumista.

Sairaanhoitajan työtä tekevä Vuolteenaho näkee, että etiikan ja arvojen monipuolinen käsittely hoitoalan opinnoissa on tarpeen, jotta hoitotyöhön osallistuvat tunnistavat, millaista potilaan hyvää he pyrkivät edistämään työssään.

– Opetuksessa tulisi käsitellä myös uskonnollisen etiikan vaikutusta. Yhteiskunnassamme vaikuttaa edelleen luterilainen arvopohja, vaikka uskonnosta ei puhuttaisikaan.

– Arvojemme ja ihanteidemme taustalla se silti on.

Vuolteenaho painottaa, etteivät eettiset kysymykset hoitotyössä ole vain filosofista pohdintaa.

– Ne ovat hyvin konkreettisia asioita, joiden avulla pyritään ihmisen hyvään hoitoon elämän loppuvaiheissa.

Opetuksessa tulisi käsitellä myös uskonnollisen etiikan vaikutusta. Yhteiskunnassamme vaikuttaa edelleen luterilainen arvopohja, vaikka uskonnosta ei puhuttaisikaan.

FAKTAA:

– Leena Vuolteenahon opinnäyte ”Kristillinen etiikka ja ihmiskäsitys kuolevan potilaan hoitotyössä” on kuvaileva kirjallisuuskatsaus.
– Aineistona siinä on neljä erilaista kuolevan potilaan hoitotyötä käsittelevää artikkelia, jotka on julkaistu hoitoalan julkaisuissa. Ne kuvaavat hoitotyötä Suomessa ja Ruotsissa.
– Aineistosta nousi esille erityisesti kolme hoitajien kuvaamaa eettistä haastetta: tarpeettomat lääketieteelliset hoidot, resurssien rajallisuus ja toivon ylläpitämiseen liittyvät kysymykset.
– Hoitajien oikeaksi kokema tapa toimia on kristillisen etiikan näkökulmasta yleensä yhteneväinen lähimmäisenrakkaudenperiaatteen kanssa. Myös sairaanhoitajien eettiset ohjeet korostavat lähimmäisyyttä ja myötätuntoa.