Isä, iskä, isukki, isi

Kettingit helähtävät, kun keltainen muovikiekko hipoo frisbeegolf-koria. 

– Se oli lähellä, kannustaa Vesa Riihimäki poikaansa Veikkaa, kun he harjoittelevat heittoja kodin pihamaalla. Pian kumpikin jo upottaa sisään monta puttia. 

Oulunsalolainen Riihimäki on tullut isäksi yhdeksän kertaa. Lapsista vanhin aloitti syksyllä lukion, nuorin käy peruskoulun ensimmäistä luokkaa.

– Meillä on kuusi poikaa, kaksi tyttöä ja enkelivauva Vanamo.

Isänpäivään kuuluu  kakku ja kodin virsi

Isänpäivänä Vesa Riihimäki saa valmiiksi keitetyt aamukahvit ja pöytään nostetaan isälle leivottu kakku. 

– Pojat ovat ihan leipureita, heiltä luonnistuu kakunteko. Joskus puolisoni Maria saattaa valmistaa kakkupohjan, mutta pojat – varsinkin Tuukka ja Ilari – vastaavat yleensä koristelusta, Vesa kertoo.

Isänpäivän aamuun kuuluu usein myös jokin kodin virsi. Sellainen lauletaan myös puhelimessa papalle Ähtäriin ja vaarille Jyväskylään.

Vesa Riihimäen mielestä on hyvä, että isyyttä huomioidaan erikseen isänpäivää viettämällä. 

– Ainakin minulle se on aivan erityinen päivä.

Synnytyksessä isäkin on kokemassa ihmettä

– Jokaisen lapsen syntymät ovat elämän merkkitapauksia, sanoo Riihimäki, joka tuli ensimmäistä kertaa isäksi 24-vuotiaana.

– Isäksi kasvu ei miehelle ole tietenkään samalla tavalla fyysinen kokemus kuin äidille, joka kantaa lasta sisällään. Mutta kyllä asia konkretisoituu silloin, kun pääsee todistamaan syntymän ihmettä. 

– Isäksi kasvu alkaa viimeistään siinä hetkessä, kun mies saa vauvan syliinsä ja voi ihmetellä uutta pientä perheenjäsentä.

Vanamon kuolema oli tunnekoulu koko perheelle

Vanamon kuolema kohdussa vuonna 2016 oli kriisi isällekin. Menetyksen jälkeen Riihimäki vaipui välinpitämättömyyteen: mitä järkeä on antaa itsensä kiintyä liikaa lapsiin, ovathan he kohta poissa isän elämästä kumminkin.

Jonkin ajan kuluttua Riihimäki oivalsi, että oikeasti haluaa olla läsnä oleva ja kannustava isä, joka on mukana lastensa elämässä. 

– Havahduin siihen, että vaikka lapset ovat ikään kuin lainassa, he ovat myös valtava lahja. 

Riihimäen perhe muutti Oulunsaloon vuosi sitten Kirkkonummelta. Siellä Vanamon hautaa hoitaa ystävä. 

Tytär on läsnä perheen arjessa edelleen, vaikkakaan ei joka päivä tai viikko, kuten alkuun. Hänen kuolinpäivänään tammikuussa koko perhe saattaa kantaa patjat olohuoneen lattialla ja nukkua siinä siskonpedissä. 

– Vanamon kuoleman läpikäyminen on ollut koko perheelle tunnekoulu. Lapsillekin on ollut arvokasta voida käsitellä näin kuolemaa.

Nuori isä välttyy turhilta peloilta

– On helpompaa tulla isäksi nuorena kuin vanhana, niin ainakin kuvittelen. Nuorena on lapsenomainen ja jaksaa touhuta lasten kanssa. Luultavasti minulla olisi enemmän turhia pelkoja asioiden sujumisesta, jos saisin ensimmäisen lapseni nyt, miettii vastikään 40 täyttänyt Riihimäki.

Hän pohtii paljon vanhemmuutta puolisonsa kanssa. Vanhemmat ovat sopineet yhteisen linjan kasvattajina.

Yksi nykyvanhempien isoista haasteista on suhtautuminen laitteiden käyttöön. 

– Älylaitteet on tehty ryöstämään lapsen kaikki aika. Eräässä valmennuksessa asiantuntija osuvasti sanoi, että menossa on maailmanlaajuinen kokeilu. Toistaiseksi kukaan ei tiedä, miten jatkuva laitteilla olo vaikuttaa pitkällä aikavälillä ihmisen psyykkiseen kehitykseen ja sosiaalisiin taitoihin.

Riihimäen perheessä avuksi on otettu sovellus: kun kahden tunnin puhelimellaoloaika tulee täyteen, sovellus pistää laitteen kiinni.

Isänä olemisen iloiksi Vesa Riihimäki lukee arjen kohtaamiset. 

– Keittiön pöydän ääressä vaihdetaan päivän kuulumiset. Juhlahetkiä arjessa ovat myös ne kerrat, kun joku lapsista haluaa kertoa minulle murheistaan tai onnistumisistaan. Silloin saan olla lapselle tärkeä ihminen.

Kannustava ilmapiiri ja anteeksipyytämisen tärkeys

Vesa Riihimäki ajattelee, että miehet saavat mallia isänä olemiseen omasta lapsuudenperheestään sekä ympäröivästä yhteiskunnasta, mutta viime kädessä isänä toimimisen tavan määrittelee jokainen itse.

– Saatan pohdiskella sukulaisten tai ystävien kanssa isänä olemista – vaikkapa sitä, miten kukin puuttuu lasten ei-toivottavaan käyttäytymiseen – mutta itse en halua suoraa ottaa tai antaa valmiita ratkaisuja. Minun tapani on keskustella puolison kanssa kasvatukseen liittyvistä havainnoista; mikä meidän vanhemmuudessamme toimii ja mikä ei.

Aitous ja armollisuus ovat Riihimäelle tärkeitä asioita vanhemmuudessa. 

– En itsekään ole kaikissa tilanteissa osannut toimia parhaalla mahdollisella tavalla, mutta lapsilla pitää olla luottamus siihen, että olen isänä halunnut heille pelkkää hyvää.

– Omassa lapsuudenkodissani oli kannustava ilmapiiri. Minulle on isänperintönä jäänyt motto ”Riittää kun parhaansa yrittää”. Samaa haluan välittää omille lapsilleni. 

– Lisäksi toivon voivani olla esimerkkinä siinä, että vaikka emme aina osaa toimia niin kuin hyvä olisi, meidän on oltava valmiita sopimaan ja pyytämään anteeksi. Isänkin pitää osata pyytää tarvittaessa anteeksi, olla siinäkin esimerkkinä. 

Vesa Riihimäki toivoo, että isänä voisi auttaa lapsiaan löytämään polkunsa elämässä. 

– Ja koska itselleni uskominen on iso asia, toivoisin tietysti, että myös lapsemme omaksuisivat kristillisen elämäntavan. 

Iskän kanssa ladulle – tai retkelle olohuoneeseen

Riihimäen perheessä liikutaan paljon. Isä ja lapset käyvät lähiseudun frisbeegolfradoilla, samoin hiihtämässä ja pelailemassa jääkiekkoa. Kuntosuunnistustakin harrastetaan. 

– Jukolan viesti on hyvähenkinen massatapahtuma, jossa tärkeintä on itsensä voittaminen. Siellä olemme olleet mukana sukulaisjoukkueella jo kymmenen vuoden ajan.

Perhe suuntaa usein retkelle luontoon, mutta hauska yhteinen perhehetki saadaan aikaiseksi vaikka olohuoneessa: 

– Levitämme lattialle retkipeitteen ja kaivamme esille sipsipussin ja limsaa. Nämäkin retket ovat aina mukavia. Yksi muki kaatuu joka kerta, mutta se on helppo siivota, Vesa hymyilee.