Kassien kanssa aamuöisillä kaduilla

Kauppakeskus Valkean läpikuljettavassa katutasossa nuokkuu varhain aamulla kaksi miestä. Yölliset kulkijat eivät häiritse toisiaan.

Toinen heistä on ottanut omaksi paikakseen puisen penkin urheiluliikkeen edestä, ja toiselle kelpaa tilaksi kapea rappunen. Siihen antaa sopivasti näkösuojaa läheisen katukahvilan rakennelmat.

Miehet ovat olleet lämpimässä kauppakeskuksessa ties kuinka monta tuntia, mutta kellon ollessa hieman yli viisi aamuyöllä paikalle saapuu lisää väkeä. Tulijoilla on käsissään kasseja, joista yhteen on mahdutettu makuupussi. Pienimmässä on kymmenittäin villasukkia ja lapasia.

Kassien kantajat ovat A-klinikkasäätiön katuklinikan työntekijät Nita Ylönen ja Pirjo Tomperi (kuvassa) sekä Oulun tuomiokirkkoseurakunnan päihdetyöntekijä Kaisa Jaakkola (kuvassa oik). He auttavat huumeita käyttäviä ihmisiä jakamalla esimerkiksi puhtaita ruiskuja, C-hepatiitin pikatestejä ja pientä syötävää.

Kauppakeskuksessa torkkuvilta miehiltä kolmikko kysyy kuulumisia. Oletko ollut täällä koko yön?

Vastauksia ei kuunnella hätäisesti. Juttu jatkuu niin kauan kuin on tarpeellista.

Katuklinikan ja seurakunnan työntekijät partioivat kassien kanssa kaduilla.

Joskus parasta tukea on kysyä, milloin olet viimeksi syönyt

– Usein kysymme kaduilla tapaamiltamme ihmisiltä, onko heillä nälkä. Näin talvella on myös hyvä varmistaa, tarvitsevatko he lämpimiä sukkia ja käsineitä kylmän sään varalle, Nita Ylönen kertoo.

Villavaatteiden lahjoittaminen on tällä hetkellä helppoa ensiapua, sillä A-klinikkasäätiön ja Ehkäisevän päihdetyön Ehyt ry:n Lahjoita lämpöä -keräys on suorastaan villinnyt suomalaiset kutomaan lapasia ja sukkia hyväntekeväisyyteen.

Kauppakeskuksesta kolmikko jatkaa matkaa Oulun rautatieasemalle, mutta siellä on kuuden jälkeen vain matkalle lähteviä istuskelemassa.

Tomperi päivittää asemalla katuklinikan Instagram-tiliä kertoakseen, mistä heidät kaupungilla tänään tavoittaa. Joillekin tieto on hyödyllinen muun muassa puhtaiden ruiskujen saamiseksi.

Sosiaalisessa mediassa lähtee kiertämään tieto, että ”täällä ollaan”. Tulkaa tapaamaan.

Liikkumalla tavoitetaan heitä, joita muu apu ei välttämättä löydä

Katuklinikan Oulun työntekijät tekevät etsivää työtä päihdeongelmaisten parissa muuallakin kuin kaupungin keskustassa. Tomperi ja Ylönen liikkuvat myös lähiöissä ja käyvät kodeissakin, jos sitä heiltä toivotaan.

Joskus tarpeellisin apu on sitä, että työntekijät ovat tukena kohtaamisissa viranomaisten kanssa.

Katuklinikan väki liikkuu kaupungin keskustassa ja lähiöissä löytääkseen huumausaineiden käyttäjiä, joita matalimmankaan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalvelut eivät tavoita.

Vaikka neuvonta ja ohjaus kuuluvat Tomperin, Ylösen ja Jaakkolan työhön, saa kolmikko usein kiitosta siitä, että he asettuvat kuuntelemaan ihmistä.

– Ihana kun kuuntelit, meille saatetaan sanoa, Ylönen kertoo.

Naisille oma turvallinen tila olisi tarpeen

Kassiensa kanssa kaduilla liikkuvat naiset kohtasivat kauppakeskuksessa aamulla ensimmäiseksi miehiä, mutta naisiakin he tapaavat aamuöisillä partioinneillaan.

Naisten turvattomuus huumemaailmassa onkin yksi asia, johon päihdetyötä tekevät toivoisivat parannusta.

– Pelkästään naisille tarkoitettu oma ”Kenttis” olisi Oulussa tarpeen, Jaakkola toteaa.

Kenttis viittaa kaupungin Kenttätien palvelukeskukseen, jossa valtaosa kävijöistä on miehiä.

Tomperin ja Ylösen mukaan omaa asuntoa vailla olevat huumeiden käyttäjät pitävät usein majapaikkaa kavereidensa luona. Se tarkoitta, että samassa tilassa saattaa ”kämpätä” neljä-viisikin ihmistä.

– Näissä kommuuneissa naisen asema on usein turvaton. Huumemaailma tarjoaa herkästi traumatisoivia kokemuksia ihmisille, joilla voi olla jo entuudestaan taustalla kovia kohtaloita, Tomperi sanoo.

Katuklinikka ei esitä partioinneillaan vaatimuksia eikä esimerkiksi painosta ketään korvaushoitoon. Tomperi uskoo, että palvelujen esillä pitäminen on silti tärkeää, sillä joku päivä käyttäjä saattaakin olla valmis hakemaan apua huumeista irrottautumiseen.

– Silloin tukea tulisi olla tarjolla nopeasti eikä vasta kuukausien päästä, hän sanoo.

Avun välittämisessä tarvitaan niin kuuntelevia korvia kuin joskus puhtaita ruiskujakin.