Toivoa pitää tehdä, se ei rakennu tyhjän päälle

Solidaarisuus tuo toivoa

Olli Pitkänen seuraa tarkasti tilannetta Myanmarissa, jossa helmikuinen sotilasvallankaappaus johti levottomuuksiin ja väkivaltaisuuksiin. Pitkänen on yhteydessä maan luterilaisten kirkkojen johtajiin.

– Myanmarilaisille on tärkeää, että heistä välitetään. Tieto siitä, että ihmiset, myös kaukana heistä, haluavat auttaa, on ehkä ruokaakin merkityksellisempää. Näin kirkon ruoka-avun tuojille on sanottu.

– Yhteys ja solidaarisuus ihmisten välillä tuo toivoa. Vaikka Myanmarissa tilanne kokonaisuudessaan näyttäytyy tällä hetkellä toivottomana, syntyy toivoa siitä, että on olemassa pitkä auttajien ketju.

– Osa avun antajista työskentelee vaikeissa olosuhteissa saadakseen vietyä avun perille. He eivät anna periksi ja tämä periksiantamattomuus tuo toivoa.

– Avunantajien ketju ulottuu tänne Suomeen asti. Lähetysseura pystyi joulun alla lähettämään Myanmariin varoja, jotka ovat seurakuntien lahjoituksia, mutta viime kädessä nehän ovat yksittäisten kansalaisten kirkolle antamia varoja.

– Kun ajattelen Myanmarissa sekasorron keskellä auttamistyötä tekeviä ihmisiä, näen heidät kukkina, jotka puskevat kuin ihmeen kaupalla kovan asfaltin keskeltä pintaan.

– Tällainen sinnikäs välittäminen antaa toivolle valtavan mahdollisuuden.

Sinnikäs välittäminen antaa toivolle valtavan mahdollisuuden.

Toivo on läsnä sairaalassa

Juha Kyllönen kantaa työssään Syöpäsäätiön kassia, jonka kyljessä on tikkukirjaimin kirjoitettuna sana toivo.

– Minulle on sanottu sairaalan käytävällä, että toivoaiheinen kangaskassi kuuluu juuri sairaalapapille. Se on kyllä totta. Minun tehtäväni on kuljettaa toivoa mukanani.

– Sairaalassa toivo on usein läsnä ihmisten ajatuksissa ja puheissa. Vakavankin diagnoosin jälkeen on usein toivoa selviytymistä. Minä paranen, sairastunut ajattelee.

– Kun sairaus on kehittynyt sellaiseen vaiheeseen, ettei parantavia hoitokeinoja enää ole, ihminen ryhtyy toivomaan, että voisi elää mahdollisimman täydesti jäljellä olevan aikansa.

– Hän toivoo hyvää loppuelämän hoitoa, sitä, että kivut saataisiin pois ja että rakkaat läheiset voisivat olla loppuun saakka vierellä.

– Toivo syntyy siitä, että kuljemme toistemme rinnalla silloin, kun toivottomuus valtaa mielemme. Rinnalla pysyminen on sitä, että elämästä haetaan yhdessä niitä asioita, jotka lohduttavat ja joiden varaan toivoa voi ryhtyä rakentamaan.

– Kun niitä löytyy ja sisimpäänsä voi purkaa jollekulle, oma tilannettaan on hetken aikaa helpompi kantaa.

Toivo syntyy siitä, että kuljemme toistemme rinnalla.

Löytyisikö jostakin kuuntelija?

Maija (PP:n päivystäjien nimiä ei kerrota julkisuuteen) kuulee Palvelevassa puhelimessa usein, että soittaja kaipaa lähelleen ihmisiä, joiden kanssa voisi puhua ja jakaa ehkä hyvinkin arkisia asioita.

– Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi. Jos ilojen ja surujen jakajaa ei löydy, elämä uhkaa muuttua näköalattomaksi. Voimia jaksamiseen ei tahdo löytyä.

– Toivo ei rakennu tyhjän päälle, vaan sitä pitää aktiivisesti rakentaa. Tätä työtä minä yritän tehdä yhteydenoton aikana.

– Kyselen, olisiko soittajalla ehkä sittenkin joku omainen tai ystävä, johon hän voisi olla yhteydessä. Onko ketään, joka olisi tullut tutummaksi vaikkapa harrastuksen kautta?

– Yritän monin eri kysymyksin kartoittaa, löytyisikö tummien pilvien varjostamasta elämästä sittenkin jotain positiivista.

– Kun omaa kuormaansa pääsee keventämään, toivo voi lähteä viriämään. En tarkoita, että yhden puhelun aikana tapahtuisi välttämättä suuria asioita, mutta jakaminen voi auttaa selviytymään pienen matkan eteenpäin.

– Kun olemme jutelleet aikamme, haluan usein sanoa lopuksi keskustelukumppanilleni, että ”onpa hyvä, kun soitit meille”. Kehotan myös soittamaan uudestaan, jos oma jaksaminen on kovalla koetuksella.

Löytyisikö tummien pilvien varjostamasta elämästä sittenkin jotain positiivista.

Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Kerro ja kommentoi toimitukselle.