Lähimetsään on lyhyt matka

Timosenkosken luontokoulun opettaja Outi Mustonen näkee työssään, kuinka lapsilla on kyky huomata metsässä vaikka mitä ihasteltavaa.

Outi Mustonen metsä talvi||

Oululaiselle Outi Mustoselle metsä ei ole mikä tahansa paikka.

– Jos en vähään aikaan ole ollut metsässä, sinne pääsy aiheuttaa jännän tunteen, sellaisen lämpimän läikähdyksen mielessä.

Oma metsäsuhde alkoi rakentua jo lapsuuden marjastus- ja sienestysretkillä. Myös partioharrastus vei Outia metsään. Nykyisin metsä on Timosenkosken luontokoulun opettajalle myös työpaikka.

Aikuiset ovat joskus ylisuojelevia

– En kaipaa mitään erämaata, minulle riittävät ihan pienetkin lähimetsät, Mustonen sanoo ja kannustaa lähimetsään myös muita:

– Oulussa juuri kellään ei taida olla sinne kymmentä kilometriä pidempää matkaa.

Mustonen kannustaa isiä ja äitejä lähtemään metsään lasten kanssa – tai edes päästämään lapset keskenään lähimetsään.

– Metsä ei ole vaaran vaan ihastelun ja ihmettelyn paikka.

Me aikuiset saatamme huomaamattamme luoda turhia esteitä luontoon tutustumiseen:

– Luontoon voi ensinnäkin tutustua mihin tahansa vuodenaikaan, aina ei tarvitse auringon paistaa.

– Hanskat voivat kastua tai kenkään menee lunta, mutta ei se ole kovin vakavaa. Ja jos housunpolvien kuluminen harmittaa, niin kirpputorilta voi hankkia römppähousut, joissa lapsi saa kontata ja ryömiä.

– Kaikkea ei tarvitse kieltää: polun vieressä voi kirmata ja kivelle voi kiivetä.

Metsästä vieraantumiseen voivat olla syynä ylisuojelevat vanhemmat, Mustonen tietää.

– Kun oma lapsi oli pieni, muistan että itsekin jouduin muistuttamaan itselleni, että on vain hyvä asia jos lapsi haluaa kiipeillä puissa.

Liika hyysääminen ei ole hyvästä:

– Monelle alakouluikäiselle on valtava elämys jo se, kun saa luontokoulun nuotiolla paistaa makkaraa niin, että makkarakeppiä ei käsittelekään aikuinen vaan lapsi itse.

Luonnosta löytyy valtavasti ihmeteltävää

Jos luontosuhde on kovin ohut, sitä voi ryhtyä kasvattamaan aluksi vaikka taloyhtiön pihassa.

– Kyllä jo muutamassa puussa ja niiden aluskasvillisuudessa riittää ihmeteltävää. Pienikin luontokosketus kasvattaa ympäristöherkkyyttä, Mustonen sanoo.

Hän on työssään nähnyt lasten kyvyn huomata metsässä vaikka mitä ihasteltavaa.

– Esimerkiksi syksyisenä kasteaamuna hyvin erottuvat hämähäkinseitit ovat monelle ihmetyksen aihe.

Takuuvarma kiinnostuksen kohde ovat ötökät.

– Niitä tykätään tarkkailla. Ja niitä on myös ilmeisen mukavaa vähän inhota – vähän kiljahtaa hämähäkin nähdessään, Mustonen hymyilee.

Joskus luontoelämys syntyy makuaistin kautta. Talvella luontokoulussa saatetaan esimerkiksi makustella havupuiden neulasia.

Mustonen muistaa, kuinka eräs luokkansa kanssa luontokoulussa käynyt poika kysyi, voiko ottaa mukaansa kotiin pienen pätkän kuusenoksaa; poika halusi karkkipäivänään maistella mieluummin neulasia kuin karkkeja.

Koulu ei yksinään voi synnyttää luontosuhdetta

Luontosuhteen rakentaminen lähtee Outi Mustosen mukaan kotoa, harrastuksesta tai kaveripiiristä.

Koulumaailmassa ulkona oppiminen on nouseva trendi, mutta koulu yksinään ei pysty antamaan riittävästi luontokokemuksia.

Jos perheen aikuisilla ei itsellään ole paljoa luontokokemusta, lasten kanssa voi lähteä vaikka Luontosunnuntai-tapahtumiin, joita oululaiset yhdistykset ja järjestöt pitävät Timosenkosken luontokoululla elo–lokakuussa.

Luonnossa liikkumisen ja luonnontarkkailun voi aloittaa myös vaikkapa osallistumalla Luonto-Liiton kevätseurantaan ja talviseurantaan. Niihin löytyy vinkkejä netistä.

Luontosuhdetta voi rakentaa myös itse yhdessä opettelemalla.

– Lintujen äänien tunnistamiseen on olemassa nettisovelluksia, kasveja voi tunnistaa nettikasvion avulla. Metsässä eteen tulevia ötököitä voi tutkia tarkemmin kotona, kunhan ottaa siitä kuvan kännykällä. Jos ötökällä on kuusi jalkaa, se on hyönteinen. Jos kahdeksan jalkaa, se on hämähäkki. Tämä on jo ihan hyvä luontotieto, Mustonen sanoo.

Kaupungilta majatarpeita, seurakunnasta metsäkaveri?

Varsinkin pienet lapset keksivät luonnossa varsin helposti tekemistä myös aivan itsekseen, ilman aikuisen ohjausta.

Mustonen esittää, että kevään tullen Oulun kaupunki kuljettaisi leikkipuistoihin isot läjät riukuja majanrakennustarpeiksi.

– Lapset osaavat tehdä majoja hyvin omatoimisesti. Majanrakennuksen yhteydessä aikuinen voisi ottaa puheeksi jokamiehenoikeudet ja luonnon kunnioittamisen: saako sammalta kerätä majan pehmusteeksi, voiko majan kattoa tilkitä kuusenoksilla…

Mustosella on ehdotus myös seurakuntien suuntaan:

– Seurakunnillahan on ulkoilukaveritoimintaa lapsiperheille. Miksipä ei voisi olla myös metsäkaveritoimintaa?

Ekopaasto kutsuu metsään

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Ekopaasto-kampanja innostaa suomalaisia liittymään pääsiäispaastoon tavalla, joka osaltaan auttaa myös hillitsemään ilmastonmuutosta.

Kampanjassa on vuosien varrella painotettu erilaisia ympäristöteemoja kristillisestä näkökulmasta sekä monipuolistettu osaltaan luterilaista paastoperinnettä.

Ekopaastoa vietetään jo yhdettätoista kertaa. Tällä kertaa Ekopaasto kutsuu metsään: kampanjan aiheena ovat monenlaiset metsäsuhteet.

Ekopaaston verkkosivuilla ja sosiaalisen median kanavissa tarjotaan kokemuksellisuutta, hiljentymistä, tietoa sekä käytännön osallistumisvinkkejä.

Kampanja käynnistyy tuhkakeskiviikkona 2.3. ja kestää seitsemän viikkoa pääsiäislauantaihin 16.4. asti.

Kirkon lisäksi kampanjassa mukana ovat Suomen ympäristökeskus SYKE, Suomen luonnonsuojeluliitto, metsäalan organisaatio Tapio, Hiljaisuuden ystävät ry, Martat, Suomen Partiolaiset sekä Finlandssvenska scouter (FISSC).


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää