Rippikoulussa tuumattiin: Aina joku haluaa olla suurin kaikista
Kiimingin Suvelassa rippikoulunuoret eivät leirin aikana seuraa sotauutisia tarkasti, mutta hyökkäystä Ukrainaan he kuvaavat muun muassa surulliseksi ja ahdistavaksi. Raamatun äärellä nuoret huomasivat, että yksi opetuslasten kysymys Jeesukselle on tällä hetkellä erityisen ajankohtainen.
Vielä vähän aikaa sitten Kiimingin seurakunnan nuorisotyön leirillä saatettiin leikkiä Nerf-leikkipyssyillä. Nyt vaahtomuovinuolia ampuvat leluaseet on pantu syrjään.
Ratkaisun taustalla on sota Ukrainassa, kertovat kappalainen Seija Helomaa ja nuorisotyönohjaaja Jii-Pee Nyyssönen, jotka vetävät hiihtolomaviikolla rippikoulua Suvelan leirikeskuksessa.
– Leikki ei tunnu sopivalta tässä hetkessä, he sanovat yksikantaan.
Suvelan nuoret ovat leiritohinan seurauksena osittaisessa uutispimennossa, Helomaa ja Nyyssönen arvioivat.
He uskovat, että irtiotto järkyttävistä uutisotsikoista saattaa olla tervetullut, kun sotaa on käyty jo 15 päivää,
Mutta ei konfliktista rippikoulussa vaieta, jos aihe tulee eteen, kuten kävi Raamattua lukiessa.
Helomaa kertoo hartaushetkestä, jossa oli luettu kertomus opetuslasten kiistelystä. Raamatun mukaan opetuslapset kyselivät, kuka on suurin taivasten valtakunnassa.
– Siinä kohdassa saatoin pohtia nuorten kanssa hetken, kuinka paljon Ukrainan sodassa on kyse siitä, että aina joku haluaa olla kaikkein suurin, mahtavin ja voimakkain, Helomaa kertoo.
Seija Helomaa ja Jii-Pee Nyyssönen ovat tämänviikkoisen rippileirin ohjaajia. Kuva: Eetu Jokela.
Eihän sota vain laajene Suomeen
Pienimuotoinen kysely riparilla paljastaa, että osa Suvelan nuorista kokee sotauutiset surullisina ja ahdistavina. ”Huoli on siitäkin, että sota tulee Suomeen”, kirjoittaa muun muassa Vilina. Myös muutama muu rippikoululainen kertoi miettivänsä, onko mahdollista, että seuraavaksi hyökkäys kohdistuisi Suomeen. ”Toivottavasti se ei leviä tänne”, Mari toteaa.
Useampi nuori kertoo kuitenkin, ettei seuraa mistään mediasta sodankäyntiä. Yleisin vastaus kysymykseen, kuinka paljon luet uutisia Ukrainasta, oli ”satunnaisesti”.
Vapaamuotoisessa kyselyssä yksi kysymys kuului, miten pidät huolta jaksamisestasi tällä hetkellä.
Näin nuoret vastasivat:
”Nykynuoriso on tottunut surullisiin uutisiin.”
”Pelaan.”
”Kuuntelen musiikkia.”
”Nukun ja syön paljon.”
”Käyn salilla.”
”Heitän läppää.”
”Yritän keskittyä positiivisiin asioihin ja juttelen läheisteni kanssa. Iloa saa kaikesta, mikä naurattaa, kuten meemeistä.”
Nuoret kertoivat keskustelevansa sotauutisista kavereidensa, omien perheenjäsentensä ja opettajien kanssa.
Muutama nuori totesi, ettei puhu sodasta kenellekään.
Nuoret maalasivat rippikoulussa kukkaruukkuja Ukrainan lipun sini-keltaisilla väreillä. Ruukkuihin istutetaan myöhemmin Ukrainan kansalliskukan, auringonkukan siemeniä.
Suvelan rippikoulusta kerrotaan lisää 17. maaliskuuta ilmestyvässä Rauhan Tervehdyksessä.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.