Uusi Nuotioteologiaa-kirja on hyvän messun kimpussa

Hyvä jumalanpalvelus on sekoitus kovaa työtä, rentoa läsnä olemista ja uskallusta poiketa tarpeen vaatiessa tutusta kaavasta.

||||

Mistä on onnistunut messu tehty? Kysymystä pohdittiin – ja siihen löydettiin myös vastauksia – Nuotioteologiaa-kirjan julkistamistilaisuudessa Oulun tuomiokapitulissa.

Kysymyksen nosti esille Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo, jonka mielestä hyvässä messussa on ripaus samaa tunnelmaa kuin riparien iltanuotiohetkissä.

– Yhdessä olemisen ja yhteen kuulumisen ajatus on usein voimakas juuri nuotion äärellä. Uskon, että onnistuneessa messussa murtuu jako jumalanpalveluksen toimittajiin ja kirkonpenkillä istuviin seurakuntalaisiin.

– Paikalla on yhteisö, johon voi tuntea kuuluvansa. Kyse on enemmän tai vähemmän mysteeristä, mutta avainsana on yhteisöllisyys, piispa puhui.

Nuotioteologiaa, puheenvuoroja jumalanpalveluksesta ja yhteisöllisyydestä. Sacrum 2022.

Sekin riittää, jos on kerran vuodessa messua tekemässä

Reseptin löytäminen onnistuneeseen messuun pohdituttaa myös Nuotiotelogiaa-kirjan kolmeatoista kirjoittajaa.

Kenelläkään heistä ei ole tarjota kaikenkattavaa viisautta hyvän jumalanpalveluksen syntymiseen, mutta teos sisältää kiinnostavia langanpäitä aiheeseen.

Oulujoen kappalaisen Satu Kreivi-Palosaaren mukaan onnistunut messu edellyttää huolellista valmistautumista.

Kun perusduuni on tehty, vuorossa on heittäytyminen. ”Kerran messussa saarnasin poikkeuksellisen henkilökohtaisesti ja kerroin lapseni kehitysvamma diagnoosista ja sen aiheutamasta kriisistä. Ehtoollista jakaessani huomasin, että sovitut musiikit olivat vaihtuneet lasten virsiin”, Kreivi-Palosaari kertoo kirjassa kokemuksensa.

Rutiineja ja uusia keksintöjä

Kreivi-Palosaari puhuu niin spontaaniuden kuin järjestyksen puolesta. Hänen mielestään messussa on oltava tilaa rohkeudelle, toivolle, tunneälylle ja tilannetajulle.

Rohkeutta on esimerkiksi pyytää seurakuntalaisia tekemään yhteistä jumalanpalvelusta.

”Monen ihmisen mielestä on kiva kerran vuodessa toimia messussa. Tai kerran elämässä! Se riittää.”, Kreivi-Palosaari kirjoittaa hoksauttaa.

Haapajärven seurakunnan pastori Kaija Tiirola haluaa pyytää myös lapsia tekemään messua, sillä hänen mukaansa lapset luovat yhteisöllisyyden tunnetta.

”Lapsen lahja on vapauttaa jumalanpalveluksen aika ajoin varovaista ilmapiiriä ja aikuisten virheiden pelkoa”, hän kertoo havaintonsa Nuotioteologiaa-kirjassa.

Kaija Tiirola (vas), Teemu Kakkuri, Harriet Urponen, Satu Kreivi-Palosaari, Outi Uusimäki sekä Kari Tiirola kuuluvat Nuotioteologiaa-kirjan kirjoittajiin. Piispa Jukka Keskitalo (kitaran takana) ja hänen erityisavustajansa Pekka Mustakallio (oik.) johdattelivat julkistamistilaisuudessa keskustelua jumalanpalveluksesta.

Lapset nostavat esille läheisiä aiheita

Tiirola muistelee keskustelua, jossa sisarukset pohtivat, missä taivas on. Joukon nuorimmaisen mukaan ainakin hänen ja äidin taivas on kirkossa, koska siellä siunataan ihmisiä.

Kaija Tiirolan kokemus on, että mahdollisuus liittää lasten ajatuksia esimerkiksi esirukoukseen tai saarnaan on nostanut esille auttamisen ja ystävyyden kysymyksiä. Haapajärveläislapset ovat halunneet myös, että kirkossa puhutaan kiusaamisesta.

Tiirola kysyy lapsilta, mikä tehtävä itse kullekin olisi mieluinen jumalanpalveluksessa. Ketään ei pakoteta palvelemaan tehtävässä, joka arastuttaa.

Me-henki alkaa kirkkokahvipöydästä

Muhoksen vt. kirkkoherra Pekka Rehumäki toteaa kokemuksensa perusteella, että kirkkokahvit ja kättelyt lisäävät messun hyvää ilmapiiriä.

Pandemia hidastaa koskettamista, mutta kirkkokahvipöydissä on jo väkeä.

Rehumäki ei vähättelisi kahvittelun merkitystä yksinäisyyden vähentäjänä. ”Messun yhteyteen liitetyt kirkkokahvit ovat parhaimmillaan kuin nokipannukahvit, jossa tarjottavat tasataan samalle nuotioille osuneiden kanssa. Puhe kääntyy matkanteon kokemuksiin, maisemiin ja olosuhteisiin.”

Jumalanpalveluksessa yhdistyy arki ja pyhä

Onko jumalanpalveluksessa jotakin, joka saa yksilölliset ihmiset löytämään yhteisen maaperän? Tätä kysyy kirjassa Oulun seurakuntien sairaalapastori Kari Ruotsalainen.

Hänen mukaansa ainoastaan sellainen seurakunta, jossa eletään seurakuntalaisten arkista elämää ja tullaan siitä kosketetuksi, voi toteuttaa elämänmakuisen messun.

Ruotsalainen kuvailee, että jumalanpalveluksessa anteeksiantamuksen turvassa kohtaavat arjen raadollisuus ja kristilliset ihanteet.

Pääsiäisen alla julkaistu Nuotioteologiaa-kirja on kokoelma tarinoita, joihin voi mielessään helposti lisätä omat näkemyksensä onnistuneesta messusta.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää