”Laulan niin kauan kuin minua halutaan kuulla”

31.8.22

Kun Mikko Alatalon keikka päättyy, yleisöstä tullaan hanakasti juttusille. Ihmiset haluavat kertoa, miten Alatalon kappaleet ovat heidän elämäänsä vaikuttaneet. Toisinaan keikoilla syntyy yleisöön sellainen yhteys, että laulaja-lauluntekijä kokee olevansa eräänlainen Jumalan juoksupoika.


Teksti: Minna Kolistaja . Kuvat: Pääkuva Studio Harri Hinkka, muut kuvat Kirkkopalvelut sekä mikkoalatalo.net .

Tänä syksynä ilmestyy viimeinen levy. Niin Mikko Alatalo oli päättänyt. Elokuun lopulla ilmestynyt albumi ”Lapsenusko – surun, toivon ja rakkauden laulut” ei kuitenkaan jää viimeiseksi.

– Kun tuli tämä yllätys, Alatalo sanoo ja viittaa vastikään saamaansa kevyen musiikin tunnustuspalkintoon, Iskelmä-Finlandiaan.

– Laitan palkintorahat kiertoon: maksan palkan ihan oikeille soittajille ja teen vielä jäähyväisalbumin.

Alatalo pitää huomionosoitusta eräänlaisena arvonpalautuksena.

– Kritiikki musiikkiani kohtaan on ollut välillä aika murskaavaa. Esimerkiksi kun voitin neljästi Syksyn sävel -kilpailut, osa musiikkikriitikoista alkoi vihata minua. He eivät hyväksyneet, että Siirtomaa-Suomesta laulanut Alatalo teki myös kevyitä ralleja.

Topi Kärki aikoinaan totesi, että kun paljon tekee, niin joukossa on hyvääkin. Ehkä nyt on tajuttu, että olemme Rinteen Harrin kanssa onnistuneet tekemään hienojakin kappaleita, miettii yli 700 laulua ja yli 50 albumia julkaissut, 6000 keikkaa heittänyt laulaja-lauluntekijä.

Kun maaseutu oli lähestulkoon kirosana

Uransa ensimmäiseksi tärkeäksi ajanjaksoksi Alatalo nimeää opiskeluvuodet Tampereella.

–Tampereella tapasin Harrin sekä Juice Leskisen. Perustimme bändin ja rupesimme tekemään suomenkielistä rokkia. Se oli uraauurtavaa.

Manse-rokkia Juice Leskisen kanssa.

 

1980-luvulla Alatalo tuli tunnetuksi maaseutuaiheisista lauluistaan. Kappaleet kuvasivat maaseudun autioitumista, siirtolaisuutta, kaupungistuvien suomalaisten tuntoja.

– Ensimmäinen sooloalbumini Maalaispoika oon oli maaseututeemalle alkusoittoa. Teema jatkui Siirtomaa-Suomen lauluissa kuten Kiiminkijoki ja Yhdentoista virran maa. Ne kolme lp:tä olivat suurtyö, joka piti tehdä. Albumien kappaleet ovat eittämättä olleet urani tärkeitä lauluja.

1990-luku oli Alatalo sanoin pelkkää alamäkeä.

– Ei silloin haluttu kuulla köyhän asiasta, puhumattakaan maaseudusta. Maaseutu oli juppi-Suomessa melkein kirosana.

Vuosikymmeneen mahtui myös henkilökohtainen menetys: puoliso Marja teki itsemurhan, ja Alatalo jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi.

– Karmean vuosikymmenen ainoat valopilkut olivat nykyisen vaimoni Seijan tapaaminen ja se, kun saimme kaksi poikaa.

Musiikkiohjelma nosti uran uuteen nousuun

Yhden musiikkiinkin liittyvän onnenkantamoisen Alatalo 1990-luvusta tosin löytää: seitsemän kesää television Tammerkosken sillalla -musiikkiohjelmassa nostivat uran uuteen nousuun.

1990-luvun lopulla 8000 viljelijää sekä elintarvike- tai kuljetusalan työntekijää tuli paikalle Alatalon tuottamaan Farm Aid -tukikonserttiin, jossa eturivin artistit osoittivat tukea maaseudun puolesta.

Pian Alatalolle alettiin ehdotella, että pitäisi lähteä eduskuntaan maaseutua puolustamaan. Eduskuntaan Alatalo valittiin 2003 ja sen jälkeen vielä kolmesti.

Työn arvostus on isänperintöä

Ahkeraan työntekoon Alatalo kokee oppineensa kotona.

– Pohjois-Pohjanmaalla on aina vallinnut valtava työn eetos. Minulle työn arvostus on isänperintöä. Kylän ainoana taksikuskina isäni oli jatkuvasti töissä. Hän aina sanoi, että ”Saat siitä paljon, kun teet työtä toisten hyväksi”. Samalla ajatuksella olen itsekin töitä tehnyt.

Politiikka tulee ja menee, laulut pysyvät

Kuuttatoista vuotta kansanedustajana Alatalo ei halua väheksyä. Sanoo kuitenkin, että politiikka tulee ja politiikka menee, mutta laulut pysyvät.

– Yhtään Lex Alataloa ei kansanedustajavuosina syntynyt, mutta sen sijaan on syntynyt lauluja, jotka ovat viiltäneet läpi yhteiskunnan.

Keikoilla yleisö tulee hanakasti juttusille. Moni ottaa yhteyttä myös sosiaalisen median kautta.

– Ihmiset haluavat kertoa, miten lauluni ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä.

– Maailmaa en pysty pelastamaan, mutta sekin on jo paljon, jos pystyn lauluillani lohduttamaan jotakuta elämän vastoinkäymisissä.

– Toisinaan laulaja saa yleisöönsä sellaisen henkisen yhteyden, jota ei voi oikein edes selittää. Siinä kokee olevansa eräänlainen Jumalan juoksupoika.

Kädet ristiin iltaisin

Mikko Alatalo kokee, että laulujen synnyn taustalla on usein eräänlainen johdatus.

– Itse puhun ylitajunnasta: ne kappaleet ovat ikään kuin olemassa jossakin ”pään yläpuolella” ja syntyvät sieltä tiettyyn tilanteeseen.

– Esimerkiksi Puutarha-kappale syntyi vaimoni kuolemaa seuranneena keväänä, kun Marjan istuttamat tulppaaninsipulit rävähtivät täyteen loistoonsa kotipihassa Pispalan rinteellä. Olin lukenut sielunvaelluksesta ja tutkinut tuonpuoleisia. Aloin miettiä, että ehkä kuolemaa ei olekaan, ehkä se on vain kuin puutarhan ovi.

– Olen vähän kadehtinut sitä, kuinka angloamerikkalaisessa maailmassa artisti voi luontevasti siirtyä kevyestä musiikista vakavamman musiikin esittäjäksi, eikä se häiritse ketään. Suomessa ollaan heti toitottamassa, että ”Nyt se on tullut uskoon”.

– Usein unohtuu, että Pohjois-Suomessa asuneilla musiikintekijöillä on aina ollut tietynlainen uskonnollisen musiikin traditio, sanoo kiiminkiläislähtöinen Alatalo, jonka äiti Anna-Liisa oli lestadiolaista sukua.

Äidin ja isän kanssa keinussa.

 

Alatalo on lukenut aikoinaan paljon parapsykologista kirjallisuutta ja Raamattua.  Raamattu on pöydällä edelleen.

– Iltaisin pistän kädet ristiin ja toivon hyvää lapsille ja lapsenlapsille.

– Maallisempien kausien jälkeen kirkko on ollut minulle enemmän läsnä viime vuosina. Ehkä minua on lähentänyt kirkkoon se, että rouva on aktiivinen seurakunnassa: hän on luottamushenkilö ja toimii kirkkoväärtinä.

Alatalokertoo arvostavansa kirkon toimintaan liittyvää hyväntekeväisyyden näkökulmaa.

Parhaillaan hän kiertää maata gospel-laulaja Jaakko Löytyn kanssa. Rauhan ja toivon lauluja -kiertue kerää varoja Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Oulussa duo esiintyy 9. syyskuuta.

Alatalo ja Löytty konsertoivat toukokuussa Oulun Kirkkopäivillä.

 

Käyn laulamassa niin kauan kun ihmiset haluavat minua kuulla.

Laulaja-lauluntekijä täytti viime vuonna 70 vuotta.

– Käyn laulamassa niin kauan kun ihmiset haluavat minua kuulla, Alatalo sanoo.

Kulunut vuosi on ollut työntäyteinen:

– Teen nyt pois koronan vuoksi peruuntuneita keikkoja.

Eräänlainen työvoitto on tuoreelle levylle päätynyt suomennos Eric Claptonin Tears in heaven -kappaleesta.

– Se oli perheemme surubiisi 1990-luvun alkuvuosina. Nyt vihdoin sain luvan levyttää suomennokseni Kyyneleet taivaassa, Alatalo iloitsee.

Syksyllä hänet nähdään Vain elämää- ohjelmassa. Tunnettujen musiikintekijöiden elämää ja tuotantoa esittävä televisiosarja käynnistyy 9. syyskuuta, Mikko Alatalon päivä on vuorossa 16. syyskuuta.

Luvassa on myös erikoisjakso, joka kerää rahaa Pelastakaa lapset -järjestölle.

– Vähävaraisten suomalaisten lapsiperheiden tilanne on nyt tosi vaikea, Alatalo suree.

 

Tämän linkin takaa voit antaa palautetta jutusta tai kertoa, mikä oli mielestäsi tuoreen lehden paras juttu.

*

Lue muita aiheeseen liittyviä juttuja:

Elsi Salovaara: Lisää Juicea kirkkoon

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Karjasillan seurakunta