Tunteet esiin taiteen kautta

Ehkäisevän päihdetyön viikko nostaa esiin huumeidenkäyttäjien läheisten näkökulmaa Rakkauteni Helvettiin kiedottu -valokuvanäyttelyn muodossa. Näyttely on Oulussa toimivan monitaiteellisen vapaan kentän ammattilaisteatteri Vera Audentia Co:n ja Verto-hankkeen yhteistyöprojekti. 

Nuorten Ystävien toimintaan kuuluva Verto on matalan kynnyksen kohtaamispaikka huumeriippuvuudesta kuntoutuville sekä heidän läheisilleen. 

Teoksessa nähdään valokuvia Verto-hankkeen läheisryhmäläisistä ja kuullaan tarinoita siitä, minkälaista elämä on, kun läheinen sairastuu päihderiippuvuuteen. Teoksen avajaisissa kantaesitetään myös Hanna-Kaija Takalon ja Ritu Niemelän pienteos. 

On todella vahva kokemus, kun oma taide alkaa elämään muissa ihmisissä, Hanna-Kaija Takalo pohtii.

Tanssitaiteilijana työskentelevä Takalo on tehnyt tiivistä yhteistyötä Verton kanssa jo usean vuoden ajan. Hän on ohjannut esimerkiksi erilaisia työpajoja, joista yhdessä Takalon ja Niemelän tiet kohtasivat.

Aikaisempien projektien myötä syntyi ajatus poikkitaiteellisesta teoksesta, jossa yhdistyvät valokuvat, tanssi ja luettu teksti. 

– Ajattelin ensin, että kirjoitan läheisten teksteistä yhden, koostetun tarinan. Kun sain tekstit luettavaksi, tajusin, että en todellakaan lähde muokkaamaan niitä. Ne vuotavat juuri sitä todellisuutta, jossa päihteidenkäyttäjän läheinen elää, Takalo kertoo. 

Oma elämä on tärkeä

Niemelän arkea on jo pidemmän aikaa määritellyt esikoispojan päihdeongelma. Hän velloi pitkään kotona häpeän ja syyllisyyden sylissä.

Jokunen vuosi sitten hän uskalsi tulla asian kanssa julki ja lähti hakemaan itselleen apua vertaistukiryhmistä.

 – Jotenkin tajusin, että näiden asioiden miettiminen yksin kotona vaan pahentaa tilannetta. Vaati uskallusta lähteä mukaan vertaisryhmiin. Olen vähitellen kuitenkin ymmärtänyt, että ihminen ei saa jäädä päihderiippuvaisen läheisen vangiksi. Omaa elämää pitää jatkaa. 

Riippuvuuden takana on aivan tavallinen ihminen, joka on syystä tai toisesta ajautunut käyttämään, Ritu Niemelä sanoo.

Takalo ja Niemelä haluavat korostaa teoksen avulla sitä, että lapsen päihteidenkäyttö ei ole läheisten syytä. Syyllisyydestä ja häpeästä voi päästä irti, ja itselleen voi antaa anteeksi. Hyväksyminen tapahtuu ajan kanssa.

Takalo ja Niemelä toivovat myös näkyvyyttä oululaisten nuorten kasvavalle huumeongelmalle. 

– Päihdeongelma koskettaa joka ikistä kansalaista. On äärimmäisen tärkeää, että sekä käyttäjät että heidän läheisensä löytävät avun äärelle. Yksin tästä matkasta ei selviä. 

Riippuvuus on sairaus

Naisten puheissa korostuu tyytymättömyys päihdehoitoa kohtaan. Päihderiippuvaisen pitäisi saada hoitoa heti, kun hän osoittaa motivaatiota päihteistä irtautumiseen. 

– Hoitoa pitää jonottaa tällä hetkellä liian pitkään. Jos ei satukaan sitten vastaamaan tiettyyn puheluun oikeaan aikaan, tippuu jälleen jonon hännille ja kierre jatkuu. Käyttäjä ajautuu taas käyttämään aineita ja tekemään rikoksia, jolla hän rahoittaa omaa käyttämistään. Kun ongelma on jo pitkällä, puhutaan sairaudesta, päihderiippuvuudesta, jossa sairaudentuntoa ei välttämättä enää ole. 

Taiteen tekeminen yhdessä on auttanut käsittelemään aiheeseen liittyviä, vaikeita tunteita. Niemelä kertoo, että treenaaminen on ollut puhdistavaa. Jokaisissa harjoituksissa on tullut itku. 

– Ajattelen, että tulen tässä tavallaan kaapista ulos. On todella häpeällistä tunnustaa, että oma lapsi käyttää huumeita. Yritän olla tässä astetta rohkeampi ja näyttää esimerkkiä muille.

Rakkauteni helvettiin kiedottu -näyttelyn avajaiset Sofia seurakuntakeskuksessa (Isokatu 17) lauantaina 12.11. klo 13.