"Auttaminen ei ole sodan tukemista vaan heikomman puolustamista"

Suomalaiset ovat halunneet osoittaa tukeaan paitsi raha- myös tavaralahjoituksin sodassa olevalle Ukrainalle. Eri puolilla maata on esimerkiksi neulottu ahkerasti. Myös Lumijoelta on lähtenyt lämmin lähetys rintamalla oleville ukrainalaisille.

Marjo Koski-Vähälä vei muutama viikko sitten neljä kassillista villasukkia ja niin kutsuttuja liipasinlapasia Tampereelle, mistä ne jatkoivat matkaansa Ukrainaan.

Koski-Vähälä innostui tekemään lapasia nähtyään niistä kuvia entisen työkaverinsa Facebook-sivulla. 

– Kyselin Liisalta vähän lisätietoa ja hän vinkkasi myös jotain ohjetta. Niin kävin ostamassa vihreätä, ruskeata sekä harmaata lankaa ja ryhdyin tekemään.

Muitakin neulomistaitoisia innostui ajatuksesta. Kun sana levisi, Koski-Vähälällä oli yhtäkkiä, muutamassa päivässä, kassikaupalla sukkia ja lapasia. 

– Olin menossa Tampereelle muutoinkin ja ajattelin viedä omat neulomukseni Tampereen Ukraina-talolle. Samalla kulkeutuivat muidenkin lahjoitukset.

Ukraina-talolla lumijokisten neulekassit otti vastaan nainen, jonka kanssa Marjo Koski-Vähälällä ei ollut yhteistä kieltä. 

– Elekielestä ymmärsin, että vastaanottaja oli ilahtunut ja kiitti lahjoituksesta. Nainen osoitti kasseja ja toisti: Butša, Butša.

Lumijokisten neulomat lapaset, sukat ja pipot ovat jo matkanneet reilut 20 kilometriä Kiovan luoteispuolella sijaitsevaan kaupunkiin.

Mielessä ristiriita: tuenko sotaa?

Marjo Koski-Vähälä on Lumijoen seurakunnan diakonissa-seurakuntasihteeri. Hän korostaa, että kyseessä ei ollut mikään seurakunnan järjestämä keräys eikä keräystä ole tulossakaan. 

– Muutamia seurakuntalaisia lähti mukaan neulomaan spontaanisti, auttamisen halusta.

Kun Koski-Vähälä aloitti liipasinlapasten tekoa, mielessä pyöri ristiriitaisia ajatuksia. 

– Mietin, tuenko sotaa liipasinlapasia tekemällä. Pian kutomani lapaset ovat jonkun ukrainalaisen sotilaan kädessä ja hän ampuu ne kädessään muita ihmisiä. 

– Mutta samalla mielessä oli voimakkaampana ajatus lähimmäisenrakkaudesta ja toivosta. Ajattelen, että meidän tehtävämme on auttaa Ukrainaa. 

Auttamishalu on saanut paljon ihmisiä liikkeelle eri puolilla Suomea ja sitä Koski-Vähälä pitää hienona asiana.

– Auttaminen ei mielestäni ole sodan tukemista vaan heikomman puolustamista. 

– Eikä liipasinlapasten neulominen mikään uusi juttu ole. Samaan tarkoitukseen niitä tehtiin jo talvisodan aikana.

Lapasen ohje Facebookista

Liipasinlapaset, ampujanlapaset, metsästäjänlapaset – lapasia kutsutaan monella nimellä.

Tavallisista lapasista ne erottaa se, että etusormi jätetään erilleen.

Toteutustapoja on monia: osa neuloo etusormelle erillisen tilan samaan tapaan kuin peukalolle. Osa jättää etusormen kohdalle reiän, näin etusormi jää paljaaksi. Jotkut neulovat etusormen kohdan kynsikkään tapaan, ensimmäiseen niveleen saakka.

Neulontaohjeen saa esimerkiksi liittymällä Neulomuksia Ukrainaan -facebookryhmään.

Lisäksi sosiaalisessa mediassa on jaettu 1940-luvulta olevaa ohjetta, jolla on valmistettu vastaavanlaisia lapasia talvisodan aikana.

Yhdistyksen kautta paketteja voi lähettää maksutta

Koski-Vähälä sanoo, että voi edelleen ottaa vastaan lumijokisten neulomuksia ja toimittaa niitä eteenpäin.

Myös Facebookin Ukraina-tukiryhmistä voi kysellä, minne neuleita voi lähettää tai viedä.

Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:n kautta paketteja voi lähettää maksutta. Paketteja voi jättää Hailuodon, Haukiputaan, Limingan, Lumijoen, Muhoksen ja Tyrnävän Posteihin, Raksilan ja Ruskon Citymarketteihin, K-supermarket Kaijonharjuun, Kaakkurin R-kioskille sekä Oulun Matkahuoltoon.

Paketit pitää rekisteröidä verkossa ennen kuin ne jättää keräyspisteisiin. Lisätietoja lahjoittamisesta löytyy nettiosoitteesta autaukrainaa.fi. Muunkinlaista apua kuin neuleita otetaan vastaan.

Tarvikkeita Ukrainaan otetaan vastaan myös Partioaitta-myymälöissä (Oulussa Pakkahuoneenkatu 22). Partioaittaan voi viedä muun muassa hygieniatuotteita, sidetarpeita, kuivaruokaa, termospulloja, taskulamppuja, otsalamppuja sekä paristoja. Käytettynä otetaan vastaan hyvälaatuisia, ehjiä ja puhtaita makuupusseja.

Talvisodan aikaan rintamalle lähetetyissä paketeissa oli usein lämpimiä varusteita. Kuvan sotilaat saivat pakettinsa Kannaksella joulukuussa 1941.

Paketteja tutuille ja tuntemattomille sotilaille talvisodan aikana

Heti talvisodan alettua marraskuun lopulla 1939 Suomessa ryhdyttiin joukolla neulomaan rintamamiehille lämpimiä varusteita. Paketteja ei lähetetty yksinomaan omille sukulaisille vaan myös tuntemattomille sotilaille.

Sotilaat pyysivät ampumakäsineitä, kypärämyssyjä sekä ranteen- ja polvenlämmittimiä. Heille lähetettiin kotirintamalta myös esimerkiksi villasukkia, villapaitoja sekä villaisia välihousuja.

Tietoa hyödyllisistä varusteista ja niiden erityisominaisuuksia saatiin sotilailta itseltään. Tietoa jaettiin sitten tuttavien kesken. Valmistusohjeita julkaistiin myös Kotiliesi-lehdessä.

Talvisodan aikaisessa sotilaskäsineen ohjeessa ”ylimääräinen etusormi” ohjeistettiin tekemään molempiin lapasiin. Etusormen keskimmäisen nivelen kohdalle tuli jättää sentin pituinen kapea reikä kiväärin liipaisimen käsittelyn helpottamiseksi.

Ohjeessa muistutettiin myös tekemään kämmenosa niin leveäksi, että siihen tarvittaessa mahtuisi neljäkin sormea. Ranneosan sopivaksi pituudeksi määriteltiin 12–14 senttiä.

Lähde: Anna Rauhala Neulonnan taito. Suomen muinaismuistoyhdistyksen Kansatieteellinen arkisto -julkaisusarja