Matkalla kuolevan kanssa

Saattohoidon tukihenkilö kulkee kuolevan ihmisen vierellä, loppuun saakka.

Saattohoidossa oleva ihminen voi pahimmassa tapauksessa jäädä kotiin tai sairaalasängyn pohjalle täysin yksin.

– Läheisiä saattaa pelottaa nähdä sairas, kuoleva ihminen. Jotkut jännittävät sitä, mitä kuolevan kanssa voi puhua; mitkä sanat ovat sallittuja, pohtivat saattohoidon tukihenkilöinä toimivat Jorma Laapotti ja Raija Pekkanen.

Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen, Oulun seurakuntien sekä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohteen järjestämässä vapaaehtoistoiminnassa on tällä hetkellä mukana kuusi aktiivista tukihenkilöä.

 

Jorma Laapotilla on 16 vuoden kokemus kuolevien ihmisten kohtaamisesta. Raija Pekkanen on toiminut saattohoidon tukihenkilönä seitsemän vuotta.

Henkilökohtaisten tapaamisten lisäksi vapaaehtoiset järjestävät päivätoimintaa Oulun yliopistollisen sairaalan palliatiivisella osastolla, jossa hoidon tavoitteena on parantumattomasti sairaan ihmisen elämänlaadun ylläpitäminen ja oireiden lievittäminen.

Takkaillaksi ja kahvikärryksi nimetyt toiminnot ovat Raija Pekkasen mukaan matalan kynnyksen ohjelmaa, jonne uudet, tukihenkilötoiminnasta kiinnostuneet henkilöt ovat tervetulleita tutustumaan toimintaan.

Samalla heidän on mahdollista kohdata saattohoitovaiheessa olevia ihmisiä.

– Ihminen riisutaan elämän loppuvaiheessa kaikilla tavoin melko alastomaksi. Jotkut eivät välttämättä pysty kohtaamaan sitä, Jorma Laapotti hoksauttaa.

Tuki ulottuu laajalle

Henkilökohtaiset tukisuhteet alkavat aina saattohoitovaiheessa olevan ihmisen omasta toiveesta. Tuki voi olla monenlaista, ja suhteen sisältö luodaan tuettavan tarpeen mukaiseksi.

Olennaisessa roolissa sekä Pekkasen että Laapotin mukaan on keskusteleminen ja kuunteleminen.

– Kuljemme ihmisen vierellä ja kuuntelemme, mistä hän haluaa keskustella. Usein tuettavien kanssa ajaudutaan melko pian syvällisiin keskusteluihin esimerkiksi kuoleman läheisyydestä tai siitä, pelottaako kuolema.

 

”Tässä hoidetaan tavallaan samalla myös omaishoitajan jaksamista.”

Raija Pekkanen

Tapaamiset sovitaan useimmiten osastolle. Jotkut asuvat omaishoidon turvin kotona, ja silloin tapaaminen voidaan järjestää tuettavalle tutussa ympäristössä.

– Muistan, kuinka viime vuonna leivoimme tuettavani kanssa. Tutun tekemisen lomassa oli luontevaa jutella. Tuettavan mies oli myös oikein tyytyväinen, ja tilanne oli hänellekin hoitava, Raija Pekkanen kertoo.

– Miehestä oli ihana kuulla, kun naiset rupattelivat keskenään keittiössä, ja kotiin tuli pullan tuoksu. Tässä hoidetaan tavallaan samalla myös omaishoitajan jaksamista.

Persoona jää silmiin

Saattohoitovaiheessa olevan henkilön kanssa luotu ihmissuhde jää usein lyhyeksi. Tapaamiset ovat kuitenkin aina merkityksellisiä.

– Opin tuntemaan erään tuettavan kautta kokonaisen suvun ja uuden kulttuurin. Toisen kanssa luettiin läpi virsiä, joita hän halusi hautajaisissaan laulettavan, Laapotti muistelee.

– Tukisuhteessa voi päästä henkisesti yllättävän lähelle tuettavaa. Saattohoitopotilaille laitetaan elämän loppuvaiheessa usein kipupumppu, jonka vuoksi puhuminen voi hankaloitua. Siinä kohtaa jäljellä on enää katsekontakti. Ihmisen persoona on silmissä, ja ymmärrämme toisiamme pelkästä katseesta, Pekkanen kuvailee.

Saattohoidon tukihenkilöitä kaivataan kipeästi lisää, jotta toimintaa voidaan jatkaa myös tulevaisuudessa.

– Tukihenkilötoimintaan ei ole varsinaisesti ikärajaa. Toki on hyvä, jos tukihenkilöllä elämänkokemusta ja jonkin verran kilometrejä takana. Tukihenkilönä toimivalta pitää löytyä myös empatiakykyä eli taitoa asettua toisen ihmisen asemaan, kaksikko miettii.

 

”Jokaisen tuettavan kanssa kuljettu
matka on ollut äärettömän rikas.”
Jorma Laapotti ja
Raija Pekkanen

Vaikka vapaaehtoiset kohtaavat ajoittain raskaita tilanteita ja hetkiä, molemmat kokevat olevansa ehdottomasti saamapuolella.

– Vapaaehtoistoiminnasta saa itselleen paljon enemmän kuin mitä pystyy toiselle antamaan. Jokaisen tuettavan kanssa kuljettu matka on ollut äärettömän rikas. On arvostettavaa, että ihminen päästää tuntemattoman henkilön omaan elämäänsä sen loppumetreillä.

Uusia vapaaehtoisia haetaan

  • Uusille saattohoidon vapaaehtoisille järjestetään koulutus syksyllä 2024.
  • Viimeinen hakupäivä on perjantaina 14. kesäkuuta.
  • Mukaan valitaan 20 henkilöä. Haastattelut toteutetaan elokuussa.
  • Koulutuspäivät ovat 31.8. kello 9–15, 3.9. kello 17–20 ja 10.9. kello 17–20.
  • Ilmoittautumiset ja lisätiedot: tuula.makkonen@pssy.org tai virpi.sipola@pssy.org

Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää