Yhteisö, rauha, hiljaisuus – sitä on Taizé

Kuvittele itsesi Ranskan maaseudulle. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kevyt tuulahdus pyyhkäisee kasvoja. Ympärilläsi on paljon ihmisiä.

He ovat iloisia, kukin omissa riennoissaan: toisilla on käynnissä raamatturyhmä, toiset pötköttelevät nurmella. Jollain on kitara mukanaan, ja kansainvälisesti tunnetut hitit raikaavat. Kahden käden sormet eivät enää riitä laskemaan, kuinka monta kertaa olet viikon aikana kuullut laulettavan Coldplayn Viva La Vidan. Missä siis olet?

Olet Taizéssa, jossa Limingan seurakunnan isoskouluttajat viettivät tänä vuonna pääsiäistä.

Liminkalaiset Taizéssa ylhäältä vasemmalta lukien: Milja Lempinen, Janna Martikkala, Saara Hyyppä, Juuso Kinnunen, Lotta Paananen, Melike Karabulut, alarivissä Valtteri Jurva, Petra Laukkanen, Kirsi Junnonaho. Kuvasta puuttuvat Emmi Säynäjäaho, Riina Keskitalo sekä Jaakko Kalske.

Luostariyhteisö Ranskassa

Taizé on ekumeeninen eli yhteiskristillinen, kansainvälinen luostariyhteisö Etelä-Burgundissa Ranskassa. Yhteisön perusti Roger Louis Schutz-Marsauche eli veli Roger vuonna 1940. Yhteisöön kuuluu nykyisin yli 100 veljeä, jotka ovat sitoutuneet askeettisuuteen, naimattomuuteen ja hengellisten asioiden jakamiseen.

Taizéssa järjestetään viikon kestäviä tapahtumia, joihin tuhannet nuoret aikuiset tulevat ympäri maailmaa. Pääsiäisviikonloppuun mennessä luostariin on tänä vuonna matkustanut jo yli 2000 ihmistä. Kävijöitä on kuitenkin ympäri vuoden, ja myös paljon suomalaisia ryhmiä ja yksittäisiä henkilöitä tekee vuosittain retkiä sinne.

Päivä alkaa rukoushetkellä

Viikon aikana noudatetaan Taizén yhteistä päiväohjelmaa. Aamu alkaa kellojen soitolla ja kello 8.15 alkavalla prayerillä eli rukoushetkellä. Siinä kuullaan raamatunlukua eri kielillä, lauletaan kauniita Taizé-lauluja ja vietetään hetki hiljaisuudessa. Aamurukouksen jälkeen saadaan aamupalaa, johon kuuluu kaakao tai tee, patonkipala tai sämpylä, voinappi ja suklaapala.
Aamupalan ja lounaan välissä on työntekoa, raamatunlukua ja reflektiota ikäryhmittäin sekä keskipäivän rukoushetki.

Monet matkustavat Taizéhen vuosittain. Jotkut jäävät vapaaehtoisiksi, ja saattavat asua Taizéssa jopa vuoden ajan.

Lounaan jälkeen on mahdollista osallistua kuoroharjoituksiin, joissa opetellaan laulamaan Taizé-lauluja neliäänisesti. Myös työnteko ja raamatturyhmät jatkuvat. Viideltä on iltapäivän teehetki, jonka jälkeen voi halutessaan osallistua erilaisia aiheita käsitteleviin työpajoihin, tai viettää vapaata aikaa.

Kellon lyödessä seitsemän on aika syödä iltaruoka, jonka jälkeen jo suunnataankin illan rukoushetkeen. Päivän viimeisen rukoushetken jälkeen luostarin asuinalueille laskeutuu hiljaisuus, mutta ilta jatkuu vielä pitkään OYAK -kahvilassa. Päivän aikana ei siis ehdi tulla tylsää! Hiljaisella viikolla päiväohjelmassa on yksittäisiä erikoisuuksia. Kiirastorstain iltarukouksessa veljet pesivät kahdentoista eri maista tulleen vapaaehtoisten jalat, kellot soivat Jeesuksen kuoleman hetkellä pitkäperjantaina ja pääsiäissunnuntaina herättiin aamukuudelta rukoukseen ihastelemaan auringonnousua ja iloitsemaan ylösnousemuksen ihmettä.

Kaikki osallistuvat työntekoon

”Niin kuin haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Luostarin päiväohjelmaan kuuluu työn tekeminen.
Meidän reissuporukastamme osa työskenteli keittiöllä valmistaen lounasta ja päivällistä, toiset valvoivat hiljaisuutta hiljaisuuden laaksossa ja kirkossa.

Töihin kuuluu myös esimerkiksi ruuan jakamista, tiskaamista, roskien lajittelemista sekä vessojen ja suihkujen siivoamista. Nämä työryhmät olivat erityisen mukavia, koska niissä pääsi tutustumaan helposti ihmisiin ja kulttuureihin eri maista! Päivään mahtuvaa vapaata aikaa on mahdollista hyödyntää luostarin ympäristön tutkimiseen.

Vapaa-ajalla on mahdollista tutkia luostarin ympäristöä.

Kävelyetäisyyden päässä sijaitsee esimerkiksi pieni ja tunnelmallinen Ameugnyn kylä sekä sorbettia omista marjoista tekevä marjatila. Myös vierailu viini- ja juustotilalle on mahdollinen. Itse luostarialueella taas sijaitsee Hiljaisuuden laakso, jossa vietetään aikaa nimensä mukaisesti hiljaa – esimerkiksi kirjaa lukien tai päivää paistatellen.

Luostarialueella sijaitsee Hiljaisuuden laakso.

Taizéssa pääsee irti arjesta

Kaikkien näiden asioiden lomassa monille tärkein asia Taizésta on sen tunnelma, jota on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole paikalla käynyt. Limingan nuoret olivat sitä mieltä, että Taizéssa pääsee arjesta irti ihan eri tavoin – tietysti fyysisesti, mutta myös psyykkisesti ja hengellisesti.  Viikon aikana muodostunut yhteisö alkaa tuntua turvapaikalta ja kodilta, jonka taakse jättäminen tuntuu joka kerta yhtä ikävältä.
Monet matkustavat Taizéhen vuosittain. Jotkut jäävät vapaaehtoisiksi, ja saattavat asua Taizéssa jopa vuoden ajan.

Nyt kun reissusta on jo jonkin aikaa, voi sanoa päässeensä ikävästä jo yli. Pieni kaipuu takaisin on silti pysynyt. Onneksi Taizésta voi pyrkiä tuomaan jotain myös kotiin Suomeen.

Saanko arjessani tarpeeksi rauhaa, lempeyttä ja hiljaisuutta? Miten voisin auttaa yhteisöäni ja muita ihmisiä ympärilläni? Osaanko itse vastaanottaa tarvitsemaani apua? Miten voin omalla toiminnallani tehdä maailmasta paremman paikan kaikille?
Näitä kysymyksiä pohdimme matkalla kotiin. Ehkä taas pian on kuitenkin lähdettävä takaisin tämän kaipuun alkujuurille.