Kevätkylvöjen siunaaminen juontaa juurensa keskiajalle. Jo silloin oli tapana järjestää erityisiä rukouskulkueita pelloilla rukoussunnuntain ja helatorstain välisenä aikana. Siunaukseen sisältyvät rukoukset ja itse kylvön siunaaminen muistuttavat nykyihmistä siitä, että teknologian aikakaudellakin ihminen on luonnon ja Luojan armoilla.

Keskiajalta peräisin oleva perinne uhkaa hiipua, sillä yhä useammalle vainajalle ei omaisten päätöksellä soiteta sanomakelloja.