Veteraanit antoivat Eino Siuruaiselle erinomaisen toimintamallin: "Elämässä menestyy tekemällä mahdollisimman hyvin kaikki eteen tulevat tehtävät"

Valtakunnallista veteraanipäivää vietetään 27. huhtikuuta.

Yksi veteraanien näkyvimmistä puolestapuhujista on Oulun läänin entinen maaherra Eino Siuruainen.

Kotona oli sellainen ilmapiiri, että veteraaneja ja sodasta kärsineitä piti auttaa.

Miten kunniatohtorista, kansanedustajasta ja Amerikassakin tutkijatohtorina toimineesta Siuruaisesta tuli veteraanien arvojen puolustaja?

– Itse asiassa aikajana täytyy venyttää 83 vuoden päähän. Minähän olen sotaorpo enkä koskaan tavannut isääni. Olin neljän kuukauden ikäinen, kun hän kuoli sotasairaalassa rintamalla saamiinsa vammoihin. Tietyllä tavalla isättömyys kulki lapsena mukanani ja helpottui vasta kouluaikana.

– Kotona oli sellainen ilmapiiri, että veteraaneja ja sodasta kärsineitä piti auttaa. Anni-äidilleni jäi huollettaviksi viisi poikaa, mutta tarmokkaalla työllä, Livon kylän yhteisillä ponnistuksilla ja naapurien avulla selvittiin ilman yhteiskunnan tukea. Siinä syntyi se avunannon siemen.

Kaksitoistavuotias Eino ja äitinsä Anni.

Tohtori, kansanedustaja ja maaherra

Eino Siuruainen väitteli Oulun yliopistossa filosofian tohtoriksi vuonna 1976.

Vuodeksi 1978 hän sai stipendin Yhdysvaltoihin, ja palattuaan kotimaahan toimi muun muassa professorina ja Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen johtajana.

Kansanedustajana Siuruainen toimi vuosina 1987–1991.

Kun Siuruainen valittiin vuonna 1991 Oulun läänin maaherraksi, hän asetti tavoitteiksi uudistaa, tehostaa ja luoda kansainvälisempää toimintamallia sekä saada eri vaikuttajatahojen yhteistyö tehokkaammaksi.

Eino Siuruainen sai kunniatohtorin arvon 1998.

– Tuolloinhan oltiin juuri pohtimassa liittymistä Euroopan unioniin ja Baltian maat palauttivat itsenäisyyksiään. Yhteistyötä edistettiin muun muassa Venäjän, Viron, Puolan, Saksan ja Barentsin alueiden kanssa.

Venäjällä Siuruainen on vieraillut eri tehtävissä yli 200 kertaa. Yksi tärkeä kohde oli Kostamus.

– Johdin silloin Suomen suurimpiin kuuluvaa tieteellistä projektia, jossa tutkittiin, miten Kostamuksen rakentaminen vaikutti niin Kainuun kuin koko Suomen talouselämään.

Veteraanien tulevaisuutta rakentamaan

Maaherran virkaan kuului Oulun läänin veteraaniasian neuvottelukunnan johtaminen.

– Se oli foorumi, missä ympäri lääniä pidettiin kokouksia ja tehtiin paljon uudistuksia. Sitä kautta päästiin sorvaamaan myös valtakunnallisesti veteraanien tulevaisuutta koskevaa lainsäädäntöä.

– Veteraanit huomasivat ikääntyessään, että oli aika siirtää perinnetyö ja arvot tuleville sukupolville. Veteraanikenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja Jaakko Valtanen antoi puheessaan viestin: veteraanien neljän eri organisaation pitäisi harkita tulevaisuuden suunnittelua ja yhdistymistä.

Yhdistymistä valmistelevan laajan toimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin Eino Siuruainen.

Valmisteleva toimikunta teki töitä pari vuotta, ja varsinainen perinteen siirto tapahtui kansallisessa veteraanipäivän juhlassa Torniossa vuonna 1995.

Tammenlehvän Perinneliitto vaalii perinteitä

Vuonna 2003 perustettu Tammenlehvän Perinneliitto vaalii 2. maailmansodassa palvelleiden suomalaisten ja Suomen asevoimissa palvelleiden ulkomaalaisten sotaveteraanien perinteitä.

Sen perustajajäseniä olivat Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Rintamanaisten liitto.

Eino Siuruainen toimi yli kymmenen vuotta liiton hallituksen puheenjohtajana.

– Tuona aikana käynnistettiin sotiin liittyvän aineiston keruu ja veteraanien matrikkelien teko, toimittiin aktiivisesti kouluissa, järjestettiin lukuisia teemaseminaareja ja vihittiin Tammenlehvän Perinneliiton standaari.

Veteraanijärjestöjen alkaessa luopua tehtävistään toiminta siirtyi valtion rahoittamaksi.

Lakkautettavien sotaveteraanipiirien puitteissa alettiin perustaa alueorganisaatioita, joille siirtyi käytännön työ.

– Tämä toimintamalli on osoittautunut erittäin hyväksi, koska Suomessa sota koettiin hyvin eri tavalla maan eri osissa. Esimerkiksi Itä-Suomen kunnissa on oltu paljon aktiivisempia perinnetyössä, sillä sota koetteli tuota aluetta eri tavalla kuin joitakin läntisiä kuntia.

Ne tärkeät: kotikasvatus ja koulutus

Maaherra korostaa, ettei hänkään sodan jälkeen lapsuudessa ja köyhyydessä kasvaneena tiennyt, mikä on hänen tulevaisuutensa.

Hän itse on esimerkkinä nuorille: sotaorpo, joka on palkittu neljällä kotimaisella ja ulkomaisella komentajamerkillä.

Siuruainen painottaakin kotikasvatuksen ja koulujärjestelmän merkitystä.

– Ennen vanhaan Pudasjärven kunnallinen keskikoulu oli erinomainen nuorison kasvattaja. Se sulatti yhteen eri puolilta pitäjää tulleita oppilaita, jotka olivat hyvin erilaisista taustoista.

– Yliopistossa opin ymmärtämään historian näkökulmasta, mistä tämä maa koostuu, miten se on kehittynyt ja miten sitä pitäisi viedä eteenpäin.

Suomessa on erinomaiset edellytykset rakentaa luottamusta tulevaisuuteen, Eino Siuruainen ajattelee.

– Ymmärrys vahvistui monialaisessa lääninhallituksessa, jonka eri sektoreilla seurattiin erittäin tarkasti muun muassa veteraanien asumisen ja terveydenhuollon tilannetta.

– Oulun läänin koulut keräsivät noin 800 veteraanin haastattelut, jotka ovat Kansallisarkiston Oulun toimipaikassa tutkijoita varten. Korostin rehtoreille myös, että ylioppilastutkinnon jälkeen on velvoittavaa viedä kukat sankarihaudoille.

Viesti nykypolville

Eino Siuruainen painottaa, että jo nuorena on hyvä pitää huolta ympäristöstä sekä omasta henkistä vireydestä ja fyysisestä kunnosta.

Näin voidaan vastata niihin haasteisiin, jotka tulevat aikuisena vastaan.

– Nuorethan eivät voi nyt tietää, mitä on jatkossa edessä. Elämässä menestyy tekemällä mahdollisimman hyvin kaikki eteen tulevat tehtävät. Näin toimien nuorille avautuu uusia portteja.

Tulevaisuuttamme rakennetaan veteraanien perinteillä ja arvoilla.

– Mielestäni nyt on oivallinen aika avata Oulun alueen ihmisten ajatuksia siihen, miten suhtautua nykyaikaan ja sen taustalla olleeseen historiaan. Näin rohkaistaan myös nykypolvia toimimaan siten kuten tekivät itsenäisyytemme puolustajat ja silloiset päättäjät.

– Mielestäni meillä tarvitaan paljon terävämpää pontta ja luottamusta tulevaisuuden rakentamiseen niin, ettei aina vain syytellä, valiteta ja haeta vikoja. Meillähän on hyvä – itse asiassa maailman onnellisin – maa ja näin ollen erinomaiset edellytykset viedä asioita eteenpäin.

– Veteraanit ovat antaneet meille erinomaisen toimintamallin. Tulevaisuuttamme rakennetaan veteraanien perinteillä ja arvoilla.

Eino Siuruaisen harrastuksiin kuuluvat kalastus ja moottoripyöräily.