Hanna ja hänen perheensä

Kreikankilpikonna Hanna on asunut Jaakko Erkinaron perheessä koko ikänsä.

– Muutimme nykyiseen taloomme 28 vuotta sitten. Vuosi muuton jälkeen otimme Hannan. Meillä ei ollut ollut aikaisemmin lemmikkejä, mutta lapsuudenperheessäni oli kilpikonna ja muita matelijoita, Jaakko kertoo.

Kilpikonna oli hyvä vaihtoehto lemmikiksi Erkinaroille, koska perheessä on allergiataipumusta. Sen vuoksi he välttivät karvaisia lemmikkejä.

Kilpikonna oli hyvä vaihtoehto lemmikiksi Erkinaroille, koska perheessä on allergiataipumusta.

Hanna on ollut perheessä jo lähes kolme vuosikymmentä. Sinä aikana perheen kolme lasta ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet pois kotoa. Myös Hanna on kasvanut tulitikkurasian kokoisesta parikymmensenttiseksi ja useiden satojen grammojen painoiseksi.

– Sisällä Hanna on hänelle tarkoitetussa laatikossa, joka on ollut koko ajan sama. Laatikon koristeena olevat kävyt ja kivet olemme keränneet eri puolilta maailmaa Islannista Välimerelle saakka, Jaakko sanoo.

Välillä Hanna otetaan pois laatikosta, jotta hän saa olla sisätiloissa vapaana. Hanna yrittää vimmatusti kiivetä laatikon yli, mutta ei ole siinä vielä onnistunut.

– Kun Hanna on vapaana, niin täytyy varoa, ettei kukaan vahingossa astu hänen päälleen.

Karkumatka Oulunsuun Pirtille

Jännitystäkään ei ole vuosien aikana puuttunut. Välillä koko naapurusto on ollut etsimässä karkuteille lähtenyttä Hannaa. Toissa kesänä Hanna karkasi ennätykselliset kaksi kertaa.

– Kesäisin Hanna viettää pitkiä aikoja pihalla olevassa tiilillä ympäröidyssä aitauksessa. Hän on päässyt kiipeämään tiilien yli. Tätä me olemme ihmetelleet, Jaakko kertoo.

Karkumatkoillaan Hanna on lähtenyt kohti lähikauppaa, mutta viime kesänä Oulunsuun Pirtti oli houkuttelevampi, sillä Hanna oli vauhdilla menossa sinne tansseihin.

Pienenä Hanna oli kaivautunut pihamaalla multaan.

– Silloin iski suoraan sanottuna epätoivo, ettei me löydetä sitä enää koskaan, Jaakko muistelee.

Silloin iski suoraan sanottuna epätoivo, ettei me löydetä sitä enää koskaan.

Jaakon isä etsi Hannaa painellen ohuella kepillä varovasti multaan marjapensaiden juurilla.

– Oli kyllä todella onnekas sattuma, että Hanna löytyi, koska se oli tuolloin huomattavasti pienempi kuin nyt.

Yli kymmenen vuotta sitten Hannan pakomatka on noteerattu Ylen uutisissakin. Pienen some-hälytyksen jälkeen naapuritalon lapset löysivät Hannan ja pääsivät yhdessä uutisiin.

– Viimeksi etsimme Hannaa naapuruston jokaisen talon pihamaalta. Kaikki auttoivat mielellään etsinnöissä. Loppujen lopuksi ohikulkija oli nähnyt tiellä kilpikonnan ja vienyt sen Oulunsuun Pirtille. Sieltä haimme Hannan kotiin. Kävimme vielä jokaiselle naapurille näyttämässä, että Hanna on löytynyt.

Ulkona Hannan herkkua ovat voikuvat ja ratamot. Auringonpaisteessa on mukavaa oleskella ja suunnitella tulevia seikkailuja.

Puolen vuoden talviunet

Hanna on helppohoitoinen lemmikki, koska puolet vuodesta kilpikonna on talviunilla ja kesäajat se viettää pääosin ulkona olevassa aitauksessaan. Kylmällä ja sateisella säällä Erkinarot tuovat toki Hannan sisälle.

– Perheemme on aina ollut hyvin aktiivinen ja vuosien aikana on ollut runsaasti harrastuksia ja menemisiä. Olemme myös matkustelleet paljon. Hanna on pärjännyt sen ajan oikein hyvin yksikseen. Toki pidempien poissaolojen aikana Oulussa asuva perheenjäsen tai sukulainen on tuonut Hannalle ruokatäydennystä.

Kilpikonnat ovat kasvissyöjiä. Hannan herkkua ovat voikukat, ratamot ja apilat. Tämän lisäksi hänelle annetaan salaattia, kurkkua ja tomaattia. Myös porkkanankuoret maistuvat.

Ulkona Hanna hakeutuu yleensä aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Talviunille hän menee marraskuussa ja herää huhtikuussa.

Hanna nukkuu talvikuukaudet kellarissa kylmälaukussa.

– Ennen talviunille menoa Hanna muuttuu passiiviseksi ja ruokahalu vähenee. Hanna nukkuu talvikuukaudet kellarissa kylmälaukussa. Laukkuun laitetaan turvetta, johon Hanna voi kaivautua.

Erkinarot saattavat käydä välillä katsomassa, onko Hanna kunnossa. He haluavat kuitenkin välttää kannen avaamista, ettei talviuni häiriinny.

– Käymme katsomassa Hannaa talviunien alussa, jotta näemme ettei hän ole liikkunut turpeen pinnalle, vaan rauhoittunut sen alle.

Kevään tullen Hannan mieli halajaa ulos. 

Lemmikki yhdistää perhettä

Erkinarojen perhe on mielenkiinnolla seurannut vuosien ajan Hannan elämää ja käyttäytymistä eri vuodenaikoina. Pitkän yhteiselon myötä myös lemmikin luonne on ollut esille.

– Luonteeltaan Hanna on utelias ja lähestyy ihmisiä, mutta rakastaa myös rauhaa ja lämpöä sisällä lampun alla ja ulkona auringossa, Jaakko kertoo.

Jaakon mukaan Hanna vaikuttaa välillä keväisin murjottavan, jos hän ei ole vielä päässyt ulos tai syksyllä, kun alkaa passivoitua ennen talviunia.

Sellainen yllätyskin on alkuvuosina tullut, että Hanna ei olekaan tyttö- vaan poikakilpikonna. Aivan pienenä kilpikonnan sukupuolen määrittäminen on hyvin vaikeaa.

– Itseasiassa Hanna on Hannu, mutta päätimme pitää alkuperäisen nimen, Jaakko sanoo huvittuneena.

Hanna yhdistää Erkinarojen perhettä. Se on yhteisen kiinnostuksen, kiintymyksen ja huolenpidon kohde. Hannalla on ollut ehdottomasti positiivinen vaikutus.

– Aina kun menemme huoneeseen, missä Hannan laatikko on, niin hän pyrkii tulemaan meitä kohti. Hänessä vaikuttaa olevan luokse tulemisen tarvetta. Emme tosin tiedä, haluaako hän vain tulla meitä kohti, jotta nostaisimme hänet pois laatikosta. Kilpikonna ei ole sellainen, joka tulisi syliin.

Jaakon tyttärellä on lemmikkinä koira. Kun he tulevat kylään, koira katsoo Hannaa ihmetellen ja uteliaasti. Se ei kuitenkaan syöksy suinpäin haistelemaan ja koskemaan.

– Suosittelen kilpikonnaa lemmikiksi, koska se on huoleton eikä metelöi. Kesäisin sen tekemisiä on mukava seurata ulkona, Jaakko kiteyttää.