Nuorena kuolleesta lyyrikosta tehtyä kyläoopperaa esitetään heinäkuussa Vaalassa

Loviisa ”Isa” Asp syntyi Utajärven Niskan kylässä – joka on nykyisin Vaalan puolella – Myllyrannassa Rautaruukin kirjuri Jaakko Aspin ja Briita Liisa Aspin esikoisena. Sittemmin perhe muutti isän työkuvioiden vuoksi Suomussalmelle ja myöhemmin Puolangalle.

Isa Asp runoili pienestä asti, ensin ruotsin kielellä. Esimerkkiä harrastukseensa hän sai muun muassa isältään, joka kirjoitti runoja suomeksi; tiettävästi muutama niistä julkaistiin myös Oulun Viikko-Sanomissa.

Elokuussa 1871 Isa Asp hyväksyttiin Jyväskylän seminaariin, jossa hän syttyi suomen kielen ja suomalaisuuden asialle. Samalla suomeksi kirjoittaminen vaati Isalta uuden runokielen ja ilmaisun opettelua.

Jyväskylässä häneltä pyydettiin juhlarunoja seminaarin isänmaallisiin tilaisuuksiin. Noissa runoissa kuullaan nuorta ja kiihkeää Isaa, joka esimerkiksi puolustaa naisen oikeutta palvella rakasta isänmaataan muutenkin kuin arkisella työllä. Lisäksi Asp teki tilaustöitä esimerkiksi syntymäpäiväjuhliin. Jyväskylässä vaikuttaessaankin hän kirjoitti edelleen myös ruotsiksi.

Isa Aspin runo Till en fågel (Linnulle).

Isa Aspin terveys horjui, ja hän sairastui keuhkotautiin. Nuori, taidokas lyyrikko siirtyi ajasta iäisyyteen marraskuussa 1872.

Vaikka Asp ei julkaissut yhtään kokonaista runokokoelmaa, hänen runoutensa on jäänyt elämään. Aspin lyriikkaa taltioitiin jo hänen elinaikanaan ja pian kuoleman jälkeen Jyväskylän seminaarin julkaisuihin, ja sittemmin hänestä tehtyihin kirjoihin. Aspin tuotantoa on arkistoitu myös Jyväskylän yliopiston kirjastoon ja Oulun maakunta-arkistoon.

Isa Aspin ehkä tunnetuin runo on Aallon kehtolaulu, johon on tehty myös useita sävellyksiä.

Rohkea edelläkävijä, jonka osa ei ollut helppo

Isa Aspin elämästä tuotettu kyläooppera Runon lintu ja liekki sai kantaesityksensä vuonna 1999 Vaalan Veneheiton Vastuksen talolla. Oopperan on säveltänyt Risto Vähäsarja ja käsikirjoittanut Ritva Hakkarainen.

Tänä kesänä Runon lintu ja liekki on kuultavissa Vaalan Suutarinkylän Ylitalon yli 100-vuotiaassa kivinavetassa, jossa on heinäkuun puolivälin tienoilla kaikkiaan viisi näytäntöä. Ohjauksesta vastaa Panu Rajala ja tuotannosta Helena Haataja.

Isa Aspin roolissa nähtävä sopraano Emilia Haataja luonnehtii Aspia rohkeaksi edelläkävijäksi.

 – Hän taisteli silloisia oletettuja sukupuolirooleja vastaan. Isa ei halunnut asettua muotteihin. Isa tiesi mitä kohti halusi mennä, ja  hänessä oli paljon paloa ja intoa. Haataja luonnehtii.

Sopraano Emilia Haataja tekee kyläoopperassa Isa Aspin roolin.

Isa Aspilla oli elämänsä varrella niin nais- kuin miespuolisia hengenheimolaisia, jotka vahvistivat hänen inspiraatiotaan runoilijana.

 – Ensimmäisenä naispuolisena suomenkielisenä lyyrikkona Isan osa ei ollut kuitenkaan helppo. Hänellä ei ollut ketään suoraa roolimallia, mikä korostaa tuotannon arvoa.

Universaaleja aiheita muun muassa itsensä löytämisestä

Roolinsa myötä Haataja on luonnollisesti paneutunut laajasti Isa Aspin elämänkaareen ja persoonaan.

 – Olen tulkinnut niin, että Isa oli luonteeltaan reipas ja elämäniloinen. Hän näytti tunteensa ja tutustui helposti uusiin ihmisiin. Isa innostui asioista, mutta mikään päällepäsmäri hän ei käsittääkseni ollut.

Haatajan mukaan Aspin runoissa korostuvat luontoaiheet, ja hänellä oli erinomainen kyky sanoittaa tunne-elämän asioita.

 – Runot ovat herkkiä ja pysäyttäviä, ne laittavat miettimään. On ihailtavaa, millaista runoutta Isa onnistui tuottamaan jo niin nuorella ikää.

Haatajan mukaan Aspin runoissa on nähtävissä tuon aikakauden henkeä. Samalla käsitellyt aiheet ovat universaaleja, ja niihin on helppo samastua myös nykypäivän näkökulmasta.

 – Isa Asp pohtii runoissaan esimerkiksi oman tiensä kulkemista, itsensä löytämistä, rakkautta, nuoruutta sekä kamppailua ympäristön ja oman itsensä kanssa. Olen itsekin löytänyt näistä runoista paljon samastumispintaa.

• Tietoa Isa Aspista muun muassa Jyväskylän yliopiston verkkosivuilta Isa Asp – runoilijan elämä ja käsikirjoitukset sekä Isa Asp -seuran sivuilta
• Isa Aspin runoja on taltioitu laajimmin Toivo Hyyryläisen vuonna 2003 julkaisemaan kirjaan Kohise villi aalto.

Puolangalla sijaitsee Isa Aspin patsas, jonka on tehnyt vaalalaislähtöinen kuvanveistäjä Niilo Rikula.