Valtaa jaossa seurakuntavaaleissa: Asioista päätetään yhdessä

Kirkon edustajien kommentit sama sukupuolta olevien avioliitosta suututtivat aikoinaan Miina-Anniina Heiskasen. Nuori oululainen päätti luopua kirkon jäsenyydestä.   

Ajan kuluessa Heiskanen totesi, että hänelle tärkeitä liberaaleja arvoja voi ajaa parhaiten sisältä päin ja liittyi kirkkoon takaisin.  

Neljä vuotta sitten käydyissä seurakuntavaaleissa Heiskaselle osui heti paikallisen seurakuntapäättäjän täyskäsi: paikat Oulun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostoon, yhteiseen kirkkoneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. 

”Kirkon tulee olla kaikille avoin yhteisö, johon jokaisen on helppo tulla.”

ESLI-ryhmään kuuluvan Heiskasen mukaan hänen tärkein tavoitteensa on ollut tasa-arvon edistäminen.   

– Kirkon tulee olla kaikille avoin yhteisö, johon jokaisen on helppo tulla, Heiskanen sanoo painokkaasti. 

– Erityisesti mieleeni on jäänyt Verso-ryhmän edustajan Marjo Tapanisen valtuustoaloite turvallisemman tilan periaatteiden käyttöönottamisesta yhtymässä. Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa saimme läpi päätöksen, ettei kolehtia kerätä naispappeutta vastustaville järjestöille.     

Vastuuta on saanut, kun on halunnut 

Vaikka päätöksentekijät ajattelevat asioista välillä eri tavalla, Miina-Anniina Heiskasen mukaan keskustelu on aina ollut kunnioittavaa.  

– Minuun on tehnyt vaikutuksen luottamushenkilöiden, työntekijöiden ja viranhaltijoiden saumaton yhteistyö. Aina löytyy yhteinen tahtotila edistää asioita. Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut kaipaamaani vastuuta. 

Kirkon luottamustoimiin tullessaan Heiskanen oli kaupunginvaltuutettu. Viime vuoden kuntavaalien seurauksena hänestä tuli Oulun kaupungin yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja, ja pian ovella kolkuttavat eduskuntavaalit.

Aika ei enää tulevalla kaudella riittäisi kirkon luottamustoimen hoitamiseen. 

Heiskanen näkee, että työ liberaalien arvojen puolesta on yhä kesken. 

– Toivon, että kirkolliskokous hyväksyy vielä joku päivä samaa sukupuolta olevien vihkimisen. Tähän voi vaikuttaa jo pienikin äänestysaktiivisuuden lisääntyminen seurakuntavaaleissa.  

Harvoin on olemassa vain yksi, oikea ratkaisu

Näin Mikko Kälkäjä tiivistää yhden niistä opeista, joita hän on saanut toimittuaan kirkon luottamushenkilönä lähes 50 vuoden ajan.

Vuodesta 1978 luottamustoimia hoitanut Kälkäjä on ymmärtänyt harvan asian olevan mustavalkoinen.

”Asioihin kannattaa perehtyä.” 

Tämä koskee etenkin investointipäätöksiä. 

– Korjataanko kiinteistö, puretaanko se ja rakennetaan tilalle uusi vai laitetaanko myyntiin? Näihin kaikkiin vaihtoehtoihin voi olla hyvät perustelut, Kälkäjä havainnollistaa. 

Toinen oppi on, että asioihin kannattaa perehtyä. Kun lisätietoa tulee, mielipidettään voi myös muuttaa.  

– Jyrkän kannan muodostaminen nopeasti ei ole viisasta. Kovan innostuksen vallassa kannattaa pysähtyä hetkeksi. Viranhaltijat tekevät kuitenkin päätöksiä valmistellessaan hyvää ja perusteellista työtä, Kälkäjä miettii. 

Asioita ei jäädä märehtimään 

Kun Mikko Kälkäjä aloitti luottamushenkilöuransa, kirkkoneuvosto oli jaettu taloudelliseen ja toiminnalliseen jaostoon. Kälkäjän paikka oli niistä ensin mainitussa.

Ehdokkaaksi hän sanoo ryhtyneensä, kun kysyttiin. 

– Joku pyysi enkä älynnyt kieltäytyä. Sen jälkeen olen ollut pois vain parin vaalikauden ajan.  

Kristillisten perusarvojen puolesta -ryhmän edustaja sanoo, että yhdessä tekeminen ja keskinäinen kunnioitus ovat läpäisseet luottamushenkilöiden toiminnan kaikkina vuosikymmeninä.

Aina omiin tavoitteisiin päästä, mutta niitä hän ei “jää märehtimään”. 

– Kipeimpiä paikkoja on, kun luovutaan jostakin toiminnasta tai kiinteistöstä. Joskus myös viranhaltijoiden valinta on luonut jännitteitä. Seurakuntien toiminta ei ole kuitenkaan kenenkään yksityisomaisuutta, vaan asioista päätetään yhdessä. 

”Näitä ihmisiä tulee kyllä ikävä.” 

Millaisia päätöksiä kirkon pitäisi tehdä, että ihmiset tuntisivat sen omakseen? 

Mikko Kälkäjä puolustaa pysyvyyttä. 

– Ihmiset hakevat kirkosta turvaa. Aina on paikallaan kysyä, luoko tämä päätös turvaa vai luoko se turvattomuutta. 

Vuosien varrella myös yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana toiminut Kälkäjä kokee, että nyt aika luopumiselle on oikea.  

– Tämä on tehtävä, kun vielä itse sen ymmärtää tehdä. Näitä ihmisiä tulee kyllä ikävä. 

(Huom. Paperilehden juttuversiossa Marjo Tapanisen kerrottiin olevan ESLI-ryhmän jäsen. Hän edustaa kuitenkin Verso-ryhmää.)