"Vapaaehtoisena saa höpöttääkin", tietävät Anna-Liisa Vanhala ja Raili Piirainen

Oulunsalon seurakunnassa on tarjolla monenlaista tehtävää vapaaehtoisille.

Me kyllä tulemme mihin vaan tarvitaan, tuumaavat Raili Piirainen ja Anna-Liisa Vanhala. He ovatkin mukana niin diakonian aamupuuroilla ruokaa jakamassa kuin keittelemässä kirkkokahveja.

– On hyvä, että näin eläkeiässä on joka päivälle jotakin menoa, naurahtaa Anna-Liisa.

On hyvä, että näin eläkeiässä on joka päivälle jotakin menoa.

– Niin, kyllä se muuten käy päivä pitkäksi, vahvistaa vieressä istuva Raili.

Molemmat asuvat lähellä Oulunsalon seurakunnan Toimitaloa, joten kulkeminen tapahtumiin sujuu näppärästi.

Vapaaehtoishommissa he ovat olleet mukana vuodesta 2019 alkaen.

– Kävin seurakunnan aamupuuroilla, ja siellä diakoniatyöntekijä Maija Sivula kysyi minua keittämään puuroa. Ja siitä se meidän taival vapaaehtoisina lähti, Raili muistelee.

– Ja onhan tämä mahtavaa hommaa, saa jutella ja höpötellä, Anna-Liisa jatkaa.

Mukana niin arjessa kuin juhlassa

Tärkeää jaksamiselle on se, että tekemään pääsee, muttei ole pakko tulla.

– Jumalanpalveluksen jälkeen tarjottaville kirkkokahveille saa varata itselleen sopivan sunnuntain, he kertovat.

Pyhäinpäivänä Anna-Liisa ja Raili ovat olleet useana vuonna mukana jakamassa lämmintä mehua hautausmailla edesmenneitä rakkaitaan muisteleville.

– Isänpäivätkin me laitetaan. On aina niin kiva katsoa, kun isät ja lapset tulevat syömään.

Laskiaisena on leivottu pullia ja vappuna on ollut munkinpaistotalkoot, mutta yleensä tarjottavat ovat valmiina odottamassa.

Vuosien aikana he ovat huomanneet, että ruokailijoiden määrät ovat lisääntyneet.

– Mukana on monen ikäistä porukkaa. Osasta on tullut ihan tuttujakin, kun aina nähdään lautasen äärellä.

Käsitöitä tehdään diakonian lahjoitettavaksi

Anna-Liisa toimii myös Eläkeliitossa vanhusten ulkoiluystävänä.

Vapaaehtoistoimintaan he kannustavat kaikenikäisiä. Erityisiä taitoja ei tarvita, mutta jos on jostain kokemusta ja osaamista, sitä kyllä pääsee halutessaan hyödyntämään, he kertovat.

Keittiöhommissa Anna-Liisa ja Raili ovat myös SPR:n kokoontumisissa. Lisäksi he käyvät heiluttelemassa puikkoja seurakunnan käsityökerhossa.

Siellä syntyy sukkia ja lapasia diakoniatyön kautta jaettavaksi.

– Ja niitä pienenpieniä kastesukkia saa olla tekemässä koko ajan, he huokaavat ihastuksesta.

– Minä olen niin innokas käsitöiden tekijä, että nytkin tuntuu ihan oudolta istua tässä, kun ei ole kutimia käsissä, naurahtaa Raili.

Mieltä lämmittää myös se, että seurakunta huomioi vapaaehtoisiaan.

Vapaaehtoisille järjestetään retki kiitokseksi, oli meitä viimeksikin mukana melkein linja-autollinen.

– Vapaaehtoisille järjestetään retki kiitokseksi, oli meitä viimeksikin mukana melkein linja-autollinen, he kertovat.

Vahvuudet käyttöön

Oulunsalossa vapaaehtoisia on riittänyt eri tapahtumiin ja kerhoihin.

– Vapaaehtoisia tulee koko ajan, kesälläkin saimme kaksi uutta, iloitsee diakoniatyöntekijä Sanna Karppinen.

Syyskuussa oli tarkoitus aloittaa Vahvuuksista vapaaehtoisuuteen -kurssi, jossa kuuden kokoontumiskerran aikana kartoitetaan itse kunkin vahvuuksia ja katsotaan, millaisia tehtäviä seurakunnassa olisi tarjolla.

Kurssille ei saatu heti alkusyksystä tarpeeksi ilmoittautuneita, joten se toteutetaan myöhemmin syksyllä.

Suurin osa vapaaehtoisista Oulunsalossa on naisia, mutta miehiäkin joukosta löytyy.

Miehet ovat mukana vähän matalammalla profiililla.

– Miehet ovat mukana vähän matalammalla profiililla, he tulevat mukaan kyllä kun pyydetään, mutta he eivät ole niin aktiivisesti tarjoutumassa tehtäviin, Karppinen kuvaa.

Oulunsalon vahvuus vapaaehtoisten innostamisessa on vuosikymmeniä jatkunut yhteistyö SPR:n kanssa. Vapaaehtoisten joukossa on paljon eläkkeellä olevia terveyden ammattilaisia, jotka toimivat niin seurakunnan kuin SPR:n riveissä.

Yhteistyössä järjestetyissä Kyläkamarin tapaamisissa on vuosien ajan mittailtu myös verenpainetta ja kuultu terveysaiheisia luentoja.

Sanna Karppisen mukaan vapaaehtoiset ovat hyvin sitoutuneita.

Seurakunta on saanut esimerkiksi vuosien ajan kastesukkia Taina Fyrsteniltä.

– Vapaaehtoiset vetävät muun muassa muistikerhoa, ja omaishoitajien ryhmässäkin vetäjistä toinen on vapaaehtoinen.

Tehtävien jako tapahtuu pääosin Whats­App-ryhmissä, joita on erikseen esimerkiksi niin diakonian aamuille kuin kirkkokahvituksillekin.

– Ja kun näemme vapaaehtoisten kanssa eri tapahtumissa, niin toki kysytään ihan kasvokkainkin mukaan.

– Monesti joku myös tiedustelee, onko jotain hommaa tai voiko olla jossain avuksi, ja yleensä aina jotain löytyy, Karppinen naurahtaa.