Pohjoisten kirkkojen julistus rauhan puolesta

Rauhaa rakennetaan arjessa, keskellä jokapäiväistä elämää, jossa eri tavoin ajattelevat jaksavat nähdä toisensa samanarvoisina erilaisuudestaan huolimatta.

Rauha on kunnioittavaa puhetta sen sijaan, että omat sanomiset sisältäisivät halventavia ilmaisuja, kärjistyksiä tai jopa kokonaan valheellisia väitteitä eri ihmisryhmistä.

Muun muassa tällaisia ajatuksia voi löytää Pohjoiskalotin kirkollisen verkoston toivo- ja rauha-aiheisesta lausumasta, joka julkaistiin syksyn alussa.

Verkosto kutsuu kristittyjä toimimaan rauhan puolesta aikana, jolloin sotapuhe on arkipäivää ja epävarma maailmanaika koettelee erityisesti nuorten uskoa tulevaisuuteen.

Julistuksen taustalla on kirkkojen yhteinen huoli pohjoismaisten yhteiskuntien kehityksestä.

Julkilausuman tekstissä mainitaan pelon lisääntyminen, ihmisryhmien jakautuminen ääripäihin, tahallinen väärän tiedon levittäminen ja ihmisarvon kyseenalaistaminen.

Verkosto kutsuu kristittyjä toimimaan rauhan puolesta aikana, jolloin sotapuhe on arkipäivää ja epävarma maailmanaika koettelee erityisesti nuorten uskoa tulevaisuuteen.

Syksyllä 2024 perustettuun Pohjoiskalotin kirkolliseen verkostoon kuuluu edustajia Suomen, Norjan ja Ruotsin luterilaisten kirkkojen pohjoisimmista hiippakunnista sekä Oulun ortodoksisesta hiippakunnasta.

Itsekriittisyyttäkin tarvitaan

Verkoston jäsenkirkot ilmaisevat tekstissä oman sitoumuksensa työskennellä rauhan hyväksi. Verkoston mukaan kirkon työn tulee edistää oikeudenmukaisuutta, sovintoa ja rauhaa.

Julistuksen taustatyöhön osallistunut Oulun hiippakunnan hiippakuntadekaani Juha Rauhala toteaa, että sanaa sitoumus haluttiin käyttää tekstissä tietoisesti. Hän pitää sitoutumista vahvana sanana.

– Rauhaa on helppo kannattaa yleisellä tasolla, mutta sitoutuminen merkitsee, että rauha saa näkyä omissa puheissamme, valinnoissamme ja tavassamme kohdata toisia ihmisiä.

Kuunteleminen on kunnioitusta ja sen ymmärtämistä, että toinen ihminen säilyy meille aina salaisuutena.

– Juha Rauhala-

– Rauhan pyrkimyksiin kuuluu myös itsekriittisyys. Meidän on kysyttävä, rakennammeko itse luottamusta vai vahvistammeko vastakkainasetteluja.

– Ehkä sitoutumisen voisi ymmärtää lupaukseksi palata yhä uudelleen rauhan tielle: totuuteen, kuuntelemiseen, ihmisarvon puolustamiseen ja rikkoutuneiden suhteiden korjaamiseen.

Rauhala kertoo pohtineensa viime aikoina erityisesti kuuntelemisen merkitystä polarisaation lieventämiseksi.

– Kuunteleminen on kunnioitusta ja sen ymmärtämistä, että toinen ihminen säilyy meille aina salaisuutena. Se on suostumista siihen, että ihminen on aina enemmän kuin minun käsitykseni hänestä ja että hänen kertomuksensa voi muuttaa myös omaa ymmärrystäni.

Turvallinen tila vaatii oletuksista luopumista

Monet seurakunnat ja järjestöt ovat ottaneet viime vuosina käyttöön turvallisemman tilan periaatteet pyrkimyksenään estää syrjintää, loukkaavaa puhetta ja käytöstä.

Verkoston julkilausuma kannustaa luomaan lisää tiloja, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa lähimmäisinä erilaisuudestaan huolimatta.

Kirkot toteavat olevansa sitoutuneita vahvistamaan luottamusta niiden omissa yhteisöissä.

Pohjoiskalotin kokouksessa mukana ollut Kainuun ortodoksisen kappeliseurakunnan pappi, isä Artturi Hirvonen korostaa turvallisemman tilan syntyvän siitä, että jokainen ihminen kohdataan ainutlaatuisena Jumalan kuvana eikä ensisijaisesti jonkin ominaisuuden, diagnoosin, elämäntilanteen, kieli- tai kansallisuusryhmän edustajana.

Hirvosen mukaan Suomen ortodoksisessa kirkossa on valmisteltu esitys turvallisemman tilan periaatteista.

Sen lähtökohtana on ennakko-oletusten välttäminen ja ihmisen omien tarpeiden kuuleminen.

– Kommunikoinnin on oltava mahdollisuuksien mukaan suoraa. Ihmisen omia toiveita tulee kysyä ennen avun tai jonkun muun toimenpiteen tarjoamista.

Pohjoisessa totuttu rauhalliseen rajaan

Julkilausuma syntyi elokuun lopussa Norjan Narvikissa, yhdessä maailman pohjoisimmista kaupungeista.

Verkoston kokoukseen osallistunut tuomiorovasti, Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Satu Saarinen toteaa julistuksen esille nostamien asioiden olevan erityisiä teemoja pohjoiskalotin alueella.

Rauhallisia rajoja kannattaa vaalia jatkossakin.

-Satu Saarinen-

– Pohjoinen alue on poikkeuksellinen ilmaston, kasvillisuuden ja perinteisten elinkeinojen osalta. Se on yhtä aikaa geopoliittisesti merkittävä alue sekä muun muassa kaivosteollisuuden kiinnostuksen kohde.

– Pohjoismaisten rajojen kohdalla on totuttu rauhaan ja rajojen avoimuuteen: ihmisten kulku on ollut paljolti vapaata ja se on lisännyt kommunikaatiota väestön kesken. Rauhallisia rajoja kannattaa vaalia jatkossakin, Saarinen sanoo.

– Kun ihmiset ja yhteisöt ovat oppineet toimimaan rajojen yli sukupolvien ajan, se pitää sisällään myös toisilta oppimista ja toisten kuuntelemista, Juha Rauhala toteaa vuorostaan.

Yhteen tuleminen kannattelee toivoa

Julkilausuman mukaan ihmisten yhteen tuleminen sekä arjen jakaminen on erityisen tärkeää epävarmoina aikoina.

”Jumalanpalveluksilla, rukouksella, sielunhoidolla, diakonialla, musiikilla, kulttuurilla ja yhteisöllisellä elämällä pyrimme vaalimaan toivoa, vahvistamaan ihmisarvoa ja kulkemaan vaikeiden aikojen läpi yhdessä.”

Juha Rauhala tähdentää, että juuri silloin, kun tulevaisuus voi tuntua sumuiselta, aikuisten tulee puhua sotaan varautumisen sijaan enemmän elämään varautumisesta, hyvästä tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista, joita on synkistäkin näkymistä huolimatta.

Toivo ei ole abstrakti ajatus.

-Juha Rauhala-

– Aikuisten jatkuva huoli- ja varautumispuhe tuottaa pelkoa ja epävarmuutta nuorille.

– Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisia aikuisia, joilla on aikaa kuunnella ja pysyä rinnalla. Toivo ei ole abstrakti ajatus.

Se syntyy kokemuksesta, että on tullut kuulluksi, ymmärretyksi, rakastetuksi ja että omalla äänellä on merkitystä.

– Emme voi luvata lapsille ja nuorille huoletonta maailmaa, mutta voimme osoittaa, etteivät he jää huolten keskellä yksin.