Pirjo Pertunsalo aloitti lähetyskahvilan pitämisen kiitollisuudesta

Caritas-kodin alaovi on auki, ja aulasta pääsee hissillä kakkoskerrokseen. Sieltä kuuluukin laulu, sillä joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina vietettävä lähetyskahvila on jo ehtinyt alkaa.

Lähetyskahvilan järjestelyistä vastaa Pirjo Pertunsalo, yksi talon asukkaista.

– Olin niin onnellinen, kun pääsin asumaan tänne Caritakseen. Siitä ilosta syntyi ajatus lähetyskahvilasta, kertaa Pertunsalo kahdeksan vuoden takaisia tapahtumia.

Olin niin onnellinen, kun pääsin asumaan tänne Caritakseen. Siitä ilosta syntyi ajatus lähetyskahvilasta.

Hän etsii ja sopii puhujavieraat eri seurakunnista ja järjestöistä, ja käy heidän kanssaan läpi tilaisuuden ohjelmaa.

Kahvipöydän laittaa puolestaan koreaksi Liisa Kropsu.

– Olemme tutustuneet Liisan kanssa vapaaehtoistyössä. Olen kiitollinen, että hän tulee Toppilasta saakka keittämään kahvit, Pertunsalo kertoo.

Yleensä lähetyskahvilassa on väkeä noin parikymmentä. Tervetulleita ovat talon oman väen lisäksi myös muut.  Tällä kerralla kävijöitä on hieman enemmänkin. Tämä voi johtua siitä, että samalla juhlistetaan Pertunsalon 80:aa ikävuotta, ja pöydässä on täytekakkuakin.

Kahvipöydässä on lipas, johon saa jättää haluamansa suuruisen kahvimaksun. Tuotot menevät lähetystyön hyväksi.

Tällä kertaa vieraiksi ovat saapuneet Rauhan Sana -yhdistyksestä Iikka Perätalo ja Sauli Viitala, jotka toimivat kantavilla äänillään myös esilaulajina.

Kirsti Avela onnitteli talon väen puolesta Pirjo Pertunsaloa 80-vuotispäivän johdosta. Istumassa myös vieraat Iikka Perätalo ja Sauli Viitala.

Osallistujat kehuvat, että lähetyskahvilassa saa laulaa tuttuja virsiä, jotka muistetaan ulkoa.

– Kun niitä sanojakaan ei aina näe. Ja joskus on kiva vain kuunnellakin, kun ääni ei riitä, naurahtaa eräs rouva.

Talon asukkailla on ollut toiveissa saada myös oma vanhusten kerho Caritakseen, mutta siihen Karjasillan seurakunnan resurssit eivät ole riittäneet. Kerran kuussa seurakunta järjestää kuitenkin messun talon salissa. Talossa pidetään myös seuroja.

Karjasillan kirkko on vain puolentoista kilometrin päässä, mutta monelle huonokuntoiselle ja vaikeasti liikkuvalle sekin on liian pitkä matka.

Seurakuntien diakoniatyön jakamat kirkkokyytisetelit ovat kyllä asukkaille tuttuja ja käytössä, mutta niitä ei saa vuodessa kovin montaa.

Kävijät kiittelevätkin Pirjo Pertunsaloa ja Liisa Kropsua vuolaasti heidän yhteiseksi hyväksi  tekemästään arvokkaasta vapaaehtoistyöstä.