Nyt tarvitaan sopuisuutta, sanoo kirkollinen oululaisvaikuttaja

Oulun yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Eero Hyytinen, puhaltavatko yhtymän johdossa myrskyisät tuulet, kun lyhyen ajan sisällä vaihtuvuus henkilöstössä on ollut melkoista? Ovi on käynyt talous- ja henkilöstöpuolella, hautauspalveluissa ja viestinnässä.

– Vaihdoksia selittävät pitkälle eläköitymiset ja ihmisten halu edetä omalla urallaan kohti vaativampia tehtäviä. Itse en näe muutosten taustalla dramatiikkaa.

– Rekrytoinnit ovat sujuneet onnistuneesti. Yhtymän tehtäviin on ollut päteviä hakijoita. Moni hakee työstään merkityksellisyyden kokemusta ja se houkuttelee hakemaan kirkon palvelukseen. 

Hyytisen mukaan Oulun seurakuntayhtymä ei ole voinut kilpailla ammattitaitoisista työntekijöistä palkoilla.

– Näköpiirissä ei ole kehitystä, jolloin raha voisi olla merkittävä houkutin kirkon töihin. 

Päätöksenteko voisi olla selkeämpää

Vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluva Eero Hyytinen on toiminut Oulun seurakuntien luottamushenkilönä seitsemän vuotta. 

Tämän vuoden tammikuussa hänet valittiin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi.

Kokenut luottamushenkilö rohkenee kuvata kirkon päätöksentekoa sanalla monimutkainen. Valtaa on niin seurakunnissa kuin yhtymän hallinnossa. Ristiriitoja saattaa syntyä siitä, kuka on isäntä ja kuka renki. 

Välillä tuomiokapitulissa ratkotaan asioita, joista päättäminen voisi kuulua seurakuntien vastuulle. 

Hyytinen ymmärtää ärähdyksen, joka seurasi siitä, kun piispat julkaisivat kesäkuussa pastoraalisen ohjeen liittyen samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisiin. 

Pastoraalisella ohjeella haluttiin antaa mahdollisuus avioliittoon vihkimiseen ja siunaamiseen kaikissa kirkoissa.

– Piispojen ulostulolla oli hyvä tarkoitus. Päätösvalta asiassa on kuitenkin kirkolliskokouksella, joka oli päättänyt aiemmin toukokuussa, ettei vihkimisen ehtoja tule muuttaa.

–  Osa kirkon jäsenistä koki ohjeistuksen ylikävelyksi. 

Moni hakee työstään merkityksellisyyden kokemusta ja se houkuttelee hakemaan kirkon palvelukseen.

Seurakuntiin syntyi  kahtiajakoa

Hyytinen pitää piispojen puuttumista epäviisaana ja hämmentävänä, vaikka arvioi samalla, että ennemmin tai myöhemmin kirkollinen vihkiminen on virallisesti mahdollista myös samaa sukupuolta oleville.

– Kun seurakunnat ryhtyivät piispojen ohjeistuksen seurauksena päättämään omien tilojen avaamisesta kaikille pareille, tapahtui seurakuntalaisten keskuudessa jakautumista puolesta ja vastaan.

Tätä Hyytinen harmittelee. Kirkkoon ei tarvita lisää kahtiajaon ilmapiiriä. 

– Viisautta olisi ollut vain odottaa kirkolliskokouksen päätöstä. Perinteisen avioliittokäsityksen omaavien on helpompi hyväksyä mahdollinen vihkimiseen liittyvä muutos, jos siitä päättää kirkolliskokous.

Perinteisen avioliittokäsityksen omaavien on helpompi hyväksyä mahdollinen vihkimiseen liittyvä muutos, jos siitä päättää kirkolliskokous.

Hyytisen mukaan nyt on kuitenkin tärkeintä katsoa eteenpäin. 

Mahtuvatko vihkimisasiasta eri tavalla ajattelevat samaan kirkkoon?

– Se riippuu meistä kaikista, Hyytinen vastaa, mutta lisää:

– Yhdessä pysyminen on ainoa vaihtoehto.

Reikiä omaan kuplaan

Hyytinen toteaa, että vihkimiskeskusteluun liittyy aitoja, voimakkaita tunteita. Kukaan ei aja näkemyksiään kevyin perustein.

– Muutosta haluavat tahtovat sitä tosissaan, mutta myös perinteisen avioliittokäsityksen puolustajien olisi voitava tuntea olevansa täysimääräisiä kirkon jäseniä. Tätä heille pitää nyt viestiä.

– Tässä piispoilla on iso vastuu. Kokemusta jyräämisestä on vältettävä tilanteessa, jossa muutoksen kannattajat tuntuvat saavan enemmän tukea kirkon johdolta ja myös medialta.

Hyytinen peräänkuuluttaa sopuisuutta. Sitä voi hänen mukaansa syntyä vain kuuntelemalla rauhassa näkemyksiä, jotka poikkeavat omasta ajattelusta.

Hyytinen haastaa tähän myös itsensä.

Haluan tehdä reikiä omaan kuplaani. Luen, katson ja kuuntelen eri medioita.

– Haluan tehdä reikiä omaan kuplaani. Luen, katson ja kuuntelen eri medioita. Olen kiinnostunut mielipiteistä, joista saatan olla eri mieltä. En halua ruokkia itseäni pelkästään samanmielisyydellä.

–  Erilaisuuden ymmärtämistä helpottaa ajatus siitä, että ani harvasta asiasta on olemassa vain yksi totuus. Kansankirkko on avara, mutta Jumalan sanassa on pysyttävä.