Tiirolat odottavat valon juhlaa: "Valon voitto pimeydestä on juuri nyt ehkä tavallistakin kirkkaammin pääsiäisen ydinsanomaa"

Entä jos Jeesus ei olisikaan kuollut?

Tätä kysyi pieni koululainen kirkkovierailun yhteydessä Haapajärven seurakuntapastori Kaija Tiirolalta.

Suorasukainen kysymys hiljensi papin hetkeksi, vaikka lasten ujostelemattomat pohdinnat ovat tulleet hänelle tutuiksi lasten kanssa työskennellessä.

Pääsiäisenä muutama vuosi sitten eräs lapsi uteli Kaijalta, mitä pääsiäisenä tapahtuu.

Pappi mietti, millaisin sanoin hän voisi avata kristikunnan suurimman juhlan sisältöä.

Mitä jos Raamattu ei kertoisikaan Jeesuksen kuolemasta?

– Totesin kysyjälle pääsiäisen muistuttavan siitä, että Jeesus on aina meidän puolellamme. Kukaan meistä ei ole yksin.

Mutta se toinen kysymys. Entä jos Jeesus ei olisikaan kuollut? Mitä jos Raamattu ei kertoisikaan Jeesuksen kuolemasta?

– Me etsisimme elämässämme loputtomasti rauhaa, Kaija Tiirola kertoo ajatuksen, joka hänellä heräsi kyselevän koululaisen seurassa.

Harvinainen syöpä tuli seuralaiseksi

Miettiessään pääsiäisen sanomaa Kaija ryhtyy puhumaan valosta. Talvella valo karkaa kauemmaksi, mutta kevät kertoo kaivatun valon taittavan pitkän pimeän.

Sairaudet ovat viime vuosina tuoneet varjoja Tiirolan perheen elämään Ronkaalan pappilassa.

Seitsemän vuotta sitten Haapajärven kirkkoherrana työskentelevä Kari Tiirola kuuli lääkäriltä sairastavansa parantumatonta verisyöpää.

Sairauden kehitystä on kontrolloitu sen jälkeen kolmen kuukauden välein.

– Jännittävintä on aina tulosten odottaminen verikokeiden jälkeisellä viikolla, hän kertoo.

”Syöpä ja kasvaimet ovat kurittaneet meitä ja lähiperheitämme kohtuuttoman paljon viimeisen vuoden aikana. Näitä kortteja vain ei voi valita”, Kaija Tiirola avasi tuntemuksiaan sosiaalisessa mediassa.

– Silloin menet omaan kuplaasi, enkä ole halunnut hätistellä sinua sieltä pois. Kääntyminen sisäänpäin on välillä niin fyysinen kokemus, että odotuksen jännitys näkyy sinun kehostasi, Kaija-puoliso toteaa miehelleen.

Helmikuussa Karilta poistettiin kontrollissa yllättäen munuaisessa havaittu kasvain.

Kun perheessä totuteltiin uuteen terveysmurheeseen, kirjoitti Kaija Facebook-sivuillaan: ”Syöpä ja kasvaimet ovat kurittaneet meitä ja lähiperheitämme kohtuuttoman paljon viimeisen vuoden aikana. Näitä kortteja vain ei voi valita.”

Ei siis ihme, että pappilassa odotetaan valon lisääntymistä.

– Kaipaan huolten ja murheiden keskelle valoa ja toivoa. Valon voitto pimeydestä on minulle juuri nyt ehkä tavallistakin kirkkaammin pääsiäisen ydinsanomaa, Kaija toteaa.

Ristin kantaminen on ihmisen osa

Kun keskustelu kääntyy pääsiäisen henkilöihin, esille nousee erityisesti yksi hahmo: Simon Kyreneläinen, joka Raamatun kertomuksen mukaan pakotettiin kantamaan Jeesuksen ristiä matkalla Golgatalle.

– Se on meidän ihmisten osa: kantaa ristejä, ja suostua välillä myös olemaan heikko ja muiden kannattelema. Ristin kantajalla on raskasta, mutta myös kannateltavana oleminen voi olla vaikeaa.

Kaija kertoo lukeneensa, että kriisien keskellä elävillä ihmisillä on kolme kysymystä, joita he hädissään kyselevät.

– Nuo kolme kysymystä ovat: miten meidän käy, miten meidän käy ja miten meidän käy?

Moni haapajärvinen totesi kadulla ajatelleensa minua ja muistaneensa rukouksissa.

– Nämä pohdinnat ovat tulleet tutuiksi meillekin, Tiirolat sanovat avoimesti.

He iloitsevat siitä, että perheen murheellisia tunnelmia on kannettu rukouksissa Jumalan huolenpitoon.

– Tuntuu hyvältä kuulla, että oma työyhteisömme on muistanut Karia ja kaikkia meitä rukouksissa, Kaija toteaa.

– Moni haapajärvinen totesi kadulla ajatelleensa minua ja muistaneensa rukouksissa, kun oli kuullut leikkauksesta, Kari iloitsee ihmisten myötätunnosta.

Pääsiäispuutarha tulee jälleen kirkkoon

Kun Haapajärven kirkossa juhlitaan sitä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista ja elämä on voittanut kuoleman, alttarille rakennetaan värikäs pääsiäispuutarha pääsiäisyön messuun tuleville.

Tulevana pääsiäisenä haapajärviset saavat kokea kirkossaan myös jotain aivan uutta:

– Olen ostanut Roomasta pirskottimen, Kari kertoo esineestä, joka on todennäköisesti monille tuttu ortodoksisuudesta luterilaisuuden sijaan.

Pirskotinta käytetään pyhitetyn veden vihmomiseen, kun pappi tulee vaikkapa siunaamaan uuden rakennuksen.

– Haapajärvellä otettiin käyttöön viime vuoden elokuussa K.J. Ståhlbergin uusi koulu. Siunasimme silloin tilat vettä pirskottamalla, Tiirolat muistelevat iloista tapahtumaa.

”Valon voitto pimeydestä on minulle juuri nyt ehkä tavallistakin kirkkaammin pääsiäisen ydinsanomaa”, Kaija Tiirola toteaa.

Osa henkilökunnasta ja oppilaista halusi, että heidänkin päälleen pirskotettiin siunattua vettä.

Pääsiäisenä kirkkoherra aikoo siunata vedellä messuun tulijat.

Hän toivoo ihmisten ymmärtävän, että myös luterilaisuuteen – eikä vain ortodoksisuuteen ja katolilaisuuteen – voidaan liittää käytäntöjä ja symboliikkaa, jotka havainnollistavat jotakin kristillisyyteen olennaisesti kuuluvaa asiaa kuten siunausta.

Kristittyjen kirkkojen yhteinen rikas perintö on Tiiroloille tuttua heidän lukuisista ekumeenisista yhteyksistään.

Elä hetkessä, sitä elämä on opettanut

– Me olemme saaneet sairauksien kautta ymmärtää, ettei sitten kun -elämää välttämättä tule kaikille. Asiat pitää elää todeksi mahdollisuuksien mukaan nyt-hetkessä, Kaija sanoo.

– Nyt meillä on edessä pääsiäinen, jota saamme viettää iloiten yhdessä.

Ehtoolliselle ovat tervetulleita kaikki.

Pääsiäisen aikaan pappispariskunta haluaa rohkaista kaikkia alttarille yhteisen pöydän äärelle.

Kaijaa harmittaa, että luterilaisuuden historiassa on puhuttu pitkään kelvollisista ehtoollisvieraista.

– Ehtoolliselle ovat tervetulleita kaikki. Kelpasivathan Jeesuksen opetuslapsiksi niin epäilijät, kiivailijat kuin petturi-Juudas.

Evankeliumi kertoo myös Pietarista, joka ylpeili olevansa opetuslapsista uskollisin, mutta kovassa paikassa hänkin petti mestarinsa.

– Me kaikki kelpaamme kuulemaan sanomaa armahduksesta. Siihen me jokainen riitämme.

Kauneus ympärillä tuo jaksamista

Tiirolat haluavat oppia yhä kiitollisemmiksi. Jokainen päivä on mahdollisuus rakastaa itseä ja lähimmäistä, joka tarvitsee rinnalleen ristin kantajan.

Ihmiselämän arvaamattomuuden ja haurauden vastapainoksi Kaija haluaa ympärilleen kauniita asioita.

Pappilan kodista on helppo löytää monia viehättäviä yksityiskohtia: kynttilöitä, lasiesineitä, kukkia.

Seinillä on myös runsaasti ikoneita. Niiden tarkkaa määrää talonväki ei ole laskenut.

Useimmat ovat tuomisia Italiasta, joka on jo vuosikymmeniä ollut koko perheelle aivan erityinen paikka.

Kauneutta tarjoaa myös oman kodin ympäristö Kalajoen rannalla. Puolisot harrastavat puutarhanhoitoa ja kevät tarkoittaa heille muun muassa taimien esikasvatusta.

Haapajärvellä he ovat viihtyneet neljä vuosikymmentä osittain siksi, että heitä ympäröi valtavan kaunis luonto, Kaija kuvailee.

Retkeilijöille on tarjolla tasaisia peltoja peltojen perään tai sitten kumpuilevaa luontoa vesireitteineen.

Suksiparit kodin oven edessä kertovat hiihtoharrastuksesta ja pulkat siitä, että talon ilon ja toivon lähteinä ovat Ronkaalan pappilassa vierailevat pikkuiset lapsenlapset.

Ystävyys köyhien kanssa puhuttaa

Kari ja Kaija Tiirolalla on runsaasti yhteyksiä Italiaan ja siellä erityisesti Roomassa toimivaan kristittyjen yhteyttä painottavaan eli ekumeeniseen Sant ́Egidio-yhteisöön.

Roomalaiskatolisten kristittyjen keskuudessa syntyneessä maallikkoliikkeessä Tiirolat ovat tutustuneet lukuisiin eri kirkkokuntien edustajiin, mutta ennen kaikkea he ovat nähneet yhteisössä, kuinka köyhät ja syrjäytyneet kohdataan Jeesuksen esimerkin mukaisesti kasvoista kasvoihin, tasavertaisesti ja ystävyyttä osoittaen.

– Jeesus näki ihmiset, tuli lähelle ja katsoi heitä, mutta ei ylhäältä. Vain näin ystävyys pääsee rakentumaan, Kaija Tiirola kertoo Sant ́Egidion tavasta toimia.

Yhteydet Italiaan ja Roomaan ovat tuoneet vuosien aikana monia vieraita Tiiroloiden kotiin Haapajärvelle.

Ruokapöydän ääressä jaettuja hetkiä he kuvaavat suureksi rikkaudeksi elämässä.

– Olemme eläneet ekumeenisesti, kuten yhteisen elämämme alussa haaveilimme, Tiirolat sanovat.

Kun kirkollisia vieraita piipahti Haapajärvellä perheen lasten mielestä ilmeisesti välillä liiaksikin, kysyi yksi heistä äidiltään ”kuka paavi meille nyt tulee kylään”.

Tämä toteamus hymyilyttää Kaija Tiirolaa yhä.

Pappilan väki on osallistunut Sant ́Egidiossa myös uskontojen välisiin kokouksiin, joiden tarkoituksena oli edistää keskinäistä ymmärrystä ja rauhaa.