Harjoittelujakso tutustutti diakoniaan – ihmisläheinen työ teki vaikutuksen opiskelijoihin

– Diakoniatyö on monipuolisempaa kuin osasin ajatellakaan. Työn laajuus on yllättänyt, sanoo sosionomi-diakoniksi kolmatta vuotta opiskeleva Arja Väyrynen (kuvassa vasemmalla).

Väyrynen tekee opiskeluihin kuuluvaa harjoittelua Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa. Hän on työskennellyt niin lasten parissa kuin osallistunut ikäihmisten toimintaan. Hän on päässyt näkemään myös seurakunnan tekemää päihdetyötä.

Väyrysellä ei ole aiempaa kokemusta diakoniatyöstä eikä kirkosta työpaikkana.

Sodankyläläinen alanvaihtaja kuvaa näkemäänsä diakoniatyötä ihmisläheiseksi.

– Diakoniatyöntekijöillä on lämmin suhde ihmisiin, joita he tapaavat. Tällainen asenne rohkaisee puhumaan, ja kuuntelija ymmärtää, etteivät ihmistarinat ole useinkaan mustavalkoisia.

– Avuntarpeen taustalla vaikuttavat usein monet eri asiat. Elämässä voi tulla eteen tilanteita, joita emme olisi voineet koskaan ennustaa.

Tasavertaisia kohtaamisia diakoniatyössä

Samoja opintoja Arja Väyrysen kanssa tekevä Aada Rosenqvist on myös kevään ajan harjoittelujaksolla Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa.

Hänellekään kirkon työ ei ollut tuttua ennen opiskeluja, mutta ihmisläheinen palveluammatti kiinnosti häntä aiemman työkokemuksen perusteella.

Rosenqvist sanoo arvostavansa diakoniatyöntekijöitä, jotka kohtaavat erilaisia ihmisiä ilman tarpeettomia ennakkoluuloja.

Opiskelijan harjoittelujakson oivalluksiin kuuluu ymmärrys, miten tärkeää on katsoa apua tarvitsevia silmiin.

– Tasavertainen kohtaaminen on työn lähtökohta, eikä pieniä, ystävällisen hymyn kaltaisia asioita voi aliarvioida missään kohtaamisissa.

Kohtaamisen taito on yksi asia, johon Aada haluaisi saada lisäoppia ja harjoitusta, vaikka toteaakin, ettei kukaan voi olla sellaisessa asiassa täysin oppinut.

Diakoniatyö on hänen mielestään parhaimmillaan sitä, että yhdessä asiakkaan kanssa etsitään ratkaisua hankalaan elämäntilanteeseen ja ihminen pääsee avun piiriin.

– Diakoniaan kuuluu vaikuttamistyö sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi, vuoden päästä sosionomi-diakoniksi valmistuva Rosenqvist sanoo.

Diakoniatyöntekijöillä on lämmin suhde ihmisiin, joita he tapaavat. Tällainen asenne rohkaisee puhumaan, ja kuuntelija ymmärtää, etteivät ihmistarinat ole useinkaan mustavalkoisia.

Arja Väyrynen

 

Diakoniatyötä uudistetaan Oulussa

Millaista oululaisen diakoniatyön kuuluu olla käsillä olevassa ajassa, jolloin työttömyys kasvaa, sosiaalietuuksia heikennetään, digiasiointi yleistyy ja hyvinvointialueiden säästötarpeet näkyvät muutoksina sosiaali- ja terveyspalveluissa?

– Kaikki tällaiset asiat, ja esimerkiksi kansalaisten kokema turvattomuus muun muassa Ukrainan sodan vuoksi, vaikuttavat diakoniatyöhön, kertoo projektikoordinaattori Minna Lappalainen.

– Kun yhteiskunnassa ja myös Oulussa tapahtuu merkittäviä muutoksia, syntyy tarvetta kehittää diakoniatyön palveluja. Diakoniatyötä on t

Tätä kehitystyötä varten Oulun seurakuntayhtymä on käynnistänyt maaliskuun alussa OuluToivo 2030 -hankkeen, jossa Lappalainen työskentelee.

Lappalaisen mukaan parhaillaan selvitetään muun muassa, onko Oulussa tarvetta uudelle diakoniakeskukselle, joka voisi tarjota matalan kynnyksen palveluja ilman ajanvarausta.

Helsingissä vastaavanlainen diakoniakeskus jo on. Hermannin Diakoniatalon Varustamon toimintaan kuuluu esimerkiksi pullakirkkotoiminta, Café

Hermanni sekä matalan kynnyksen päivystysvastaanotto.

– Mitään ei ole vielä lyöty Oulun osalta lukkoon, Lappalainen korostaa.

Diakonian kehittämistyötä tehdään yhdessä Oulun seurakuntien diakoniatyöntekijöiden ja yhteistyöverkostojen kanssa oululaisten tarpeita tutkailemalla.