Hartaus sunnuntaille 1.2.2026

Kummallinen kilpailu

Pyhän evankeliumi kertoo, että monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Jonottaminen voi olla mukavaakin vaikka ilmaisen ämpärin toivossa. Toisaalta jonkin palvelun tai esimerkiksi nakkikioskin jonossa taas saatetaan turhautua. Varsinkin jos joku yrittää viimeiseltä paikalta ensimmäiselle sijalle. Miksi sekoittaa systeemi, kun vuorot ovat selvät?

Elämässäkin voi päästä erilaisille sijoille. Joku pääsee hyviin asemiin taloudellisesti tai muutoin, toinen on hitaampi hyppimään uusille askelmille, tai on vähemmän tsemppaajia ympärillä, ei löydä omia lahjojaan. Jonkun pyrkimykset päästä hyville sijoille torppaa sairastuminen tai elämäntilanne, jonkun toisen tie on tasainen ja tuettu.

Jeesuksen opetuslapsetkin pohtivat asemaan liittyviä kysymyksiä. Kuka on suurin, mitä saa luopuessaan, mille paikalle pitäisi päästä. Pitkin matkaa Jeesus opettaa, ettei ole tärkeintä kilpailla toisiaan vastaan, vaan etsiä Jumalan tahtoa, tutustua Isään. Jos maailma huutaa meiltä suorituksia ja mittaa meitä, Jumala ei pisteytä, vaan toivoo meiltä nöyrää rukouksen ja palvelevan rakkauden mieltä, ja odottaa meitä Taivaan ovi valmiiksi raollaan.

Jumala muutti oletusarvoiset järjestykset lähettämällä Poikansa maailmaan. Korkein ja suurin tuli pieneksi, heikoksi, murretuksi. Me, jotka olemme jonon viimeisiä syntisiä, toisiamme ja Luojaamme loukkaavia, luomakuntaa särkeviä olentoja, saimme ristintyön vuoksi anteeksi kaiken pahuutemme. Maksu suoritettiin Jumalan Pojan verellä. Halvasta savesta maksettiin kova hinta.

Siksi tämä on kuin kummallinen kilpailu, jossa voittajia olemme me, vähiten saavuttaneet ja eniten epäonnistuneet. Jumala jakaa meille armoa, Taivasosaa. Tämä on kuin jono, johon liityimme viimeisinä, mutta jossa vuoronumeroa ei kysytäkään, vaan vastassa on viesti: Sinä saat, Isä lahjoittaa.

Kirjoittaja on Hailuodon seurakunnan kirkkoherra

3. sunnuntai ennen paastonaikaa
Psalmi: Ps. 18:2–7
1. lukukappale: 5. Moos. 7:6–8
2. lukukappale: Fil. 3:7–14
Evankeliumi: Matt. 19:27–30

Päivän latinankielinen nimi septuagesima (= seitsemäskymmenes) ilmaisee päivien lukumäärän pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on vanhastaan alkanut papiston paasto. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen.
Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan.

Ps. 18:2–7
Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan,
sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.

5. Moos. 7:6–8
Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen.
Ei Herra siitä syystä mieltynyt teihin eikä valinnut teitä, että te olisitte kansana kaikkia muita kansoja suurempi – olettehan kaikista kansoista pienin. Herra rakasti teitä, ja pitääkseen esi-isillenne vannomansa valan hän vei teidät väkevällä kädellään pois Egyptistä, orjuuden maasta, ja lunasti teidät vapaiksi faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta.

Fil. 3:7–14
Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.
En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.

Matt. 19:27–30
Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”