Hartaus sunnuntaille 11.1.2026

Entä jos

Entä jos minulla olisikin kaikki maailman valta.

Entä jos minulla olisi Jumalan lahjat kaikki siipieni suojassa, niin etten pelkäisi mitään pahaa.

Entä jos olisinkin jo kokonaan, täysin ja ehdoitta hyvän puolelle lunastettu, niin että mikään, mikään tässä maailmassa, mikä minussa levottomuutta aiheuttaa, ei enää voi minua täysin tavoittaa.

Entä jos minulla olisikin voima kääntää paha hyväksi, sielullinen rihkama kullaksi.

Entä jos olisinkin täysin vapaa, enkä sidottuna kaikkeen siihen, mikä meitä niin monin tavoin sitoo.

Entä jos olenkin jo nyt täysin rakastettu ja lohdutettu.

Entä jos en vain osaa kääntyä sen toden puoleen, joka sanoo: ”Minä olen sinut lunastanut. Sinä olet minun.”

Entä jos se ääni on sellaisen rakkauden ääni, jota ei inhimillisin rakkauden kielin voi mitenkään kuvata.

Entä jos se on jotain niin yltäkylläistä ja ylitsekäyvää, että se saa jalat tanssimaan ja sydämen läikehtimään.

Entä jos kokonaan ottaisin vastaan sen lahjan, jonka Jumala on meille luoduilleen lahjoittanut: ”Minä en koskaan ota sinulta pois armoani, minun liittoni kestää horjumatta.”

Entä jos minut on vihmottu pyhällä vedellä, joka on avannut suoran ja ikuisen linjan tuonpuoleiseen.

Entä jos se on totta, vaikka olisin miten hukassa. Vaikka en ymmärtäisi paikkaani maailmassa. Vaikka kompuroisin miten hyvän tahtoni tiellä, ja häpeäisin salaa sohvan nurkassa. Vaikka minulla olisi vain aavistus uskonasioista, mutta kuitenkin kaipuu.

Entä jos se riittää. Ei siksi, että minä. Vaan siksi, että Jumala. Entä jos kaikki on sittenkin hyvin.

Katja Kangas
Kirjoittaja on espoolainen hoiva- ja yhteisömuusikko, joka pyrkii katsomaan maailmaa luovuuden ja lempeyden linssien läpi

Kasteen lahja

Raamatun tekstit:

Psalmi: Ps. 89:19–22, 27–30

Herra on meidän kilpemme,
Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!
  Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi:
  ”Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta,
  olen pannut kruunun sankarin päähän.
Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin
ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.
  Minun voimani vahvistaa häntä
  ja käteni on hänen tukenaan.
Hän sanoo minulle: ’Sinä olet minun isäni,
olet Jumalani, turvakallioni.’
  Minä otan hänet esikoisekseni,
  nostan kuninkaista korkeimmaksi.
Koskaan en ota häneltä pois armoani,
minun liittoni kestää horjumatta.
  Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti,
  annan hänen valtaistuimensa pysyä
  niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.”

1. lukukappale: Jes. 61:1–3

Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
parantamaan ne, joiden mieli on murtunut,
julistamaan vangituille vapautusta
ja kahlituille kahleitten kirpoamista,
julistamaan Herran riemuvuotta,
päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
Hän on lähettänyt minut
lohduttamaan kaikkia murheellisia,
antamaan Siionin sureville
kyynelten sijaan ilon öljyä,
hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen,
murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan.
Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi,
Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut
osoittaakseen kirkkautensa.

2. lukukappale: Ap. t. 8:26–40

Herran enkeli puhui Filippokselle: ”Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio.” Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.
    Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä.” Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä:
      – Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi,
      niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä,
      ei hänkään suutansa avannut.
      Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois.
      Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän?
      Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.
    Hoviherra sanoi Filippokselle: ”Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
    Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
    Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan.

Evankeliumi: Joh. 1:29–34

Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.”
    Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”