Hartaus sunnuntaille 12.10. - Sisäisesti kahlittu - vai vapaa?

Sisäisesti kahlittu – vai vapaa?

Jumala, huokailen pieniä ja suuria puhalluksia. Niitä, joita vain sinä ja minä kuulemme. Aamulla herätessäni mietin tulevan päivän kulkua. Ehdinkö ajoissa bussiin, onhan lapsilla tarpeeksi lämmintä päällä, muistavathan iäkkäät vanhemmat sammuttaa lieden?

Moni kertoo nykyään kokevansa, että ei ole sisältä vapaa. Tuntuu kuin sisäiset kahleet kahlitsisivat ihmisen omaan sisimpäänsä.

Jokainen silmukka näihin kahleisiin muodostuu erilaisista asioista. On tarvetta täyttää toisten odotuksia, halua miellyttää, ehkä kelvata ja sopeutua. Paine tietynlaiseen elämään on voinut muodostua yhteisöstä, jossa elää ja elämä on kuin viestijuoksu, jossa kapulan vaihdolla juostaan pisteeltä toiselle.

Elämä on saattanut muodostua vahingossa niin, että on vastannut muiden toiveisiin ja unohtanut itsensä. Hiljalleen vahvistuvat kahleet ovat muodostuneet ulkopuolisista vaatimuksista, ja sitä on vain mukautunut kahleiden ahdistavaan puristukseen.

Vapaus ei kuitenkaan ole välinpitämättömyyttä muille ihmisille, heidän tunteilleen, tarpeilleen ja arvoille. Tarvitsemme toisiamme, elämässä ei kuitenkaan selviä yksin.

Vapauden tuo oivallus siitä, että oma arvo ei määräydy sen mukaan, miten vastaa ulkopuolelta tulevaan paineeseen, mielipiteisiin, oletuksiin tai siihen, miten elämää tulisi suorittaa. Jos on sisältä kahlittu ja elää vain odotuksille ulkopuolelta, ei voi elää aidosti toisia varten. Tällöin kuin huomaamatta katoaa eikä voi enää olla läsnä itselle tai toisille.

Vapaus on rehellisyyttä sille, että uskaltaa kuunnella omaa sisintään, vetää rajoja tarvittaessa ilman syyllisyyttä ja keskittyä siihen, mikä tuo itselle merkityksellisyyden kokemuksen elämässä.

Toisten huomioon ottaminen ei tarkoita alistumista vaan kykyä rakastaa ja välittää ilman, että kadottaa itsensä. Näin voi elää aidosti toisia varten ja tuntea itsensä vapaaksi.

Elina Pöysti
Kirjoittaja on sairaalapappi, lyhytterapeutti ja parineuvoja

18. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 119:97–104
1. lukukappale: Jes. 44:21–23
2. lukukappale: Gal. 5:1–6
Evankeliumi: Luuk. 14:1–6

Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.

Ps. 119:97–104
Kuinka rakastankaan sinun lakiasi!
Kaiken päivää minä sitä tutkin.
Sinun käskysi ovat alati ohjeenani,
ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi.
Olen oppineempi kuin kaikki opettajani,
kun tutkin sinun liittosi säädöksiä.
Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat,
kun noudatan sinun säädöksiäsi.
Pahan poluille en jalallani astu,
minä tahdon totella sinun sanaasi.
Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään,
sillä sinulta minä olen oppini saanut.
Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi!
Ne maistuvat hunajaa makeammilta.
Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä.
Sen tähden minä vihaan kaikkia
valheen teitä!

Gal. 5:1–6
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.

Luuk. 14:1–6
Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.