Hartaus sunnuntaille 14.9. - Ken on mun lähimmäiseni

Ken on mun lähimmäiseni

Poika meni armeijaan. Kuin arjen juonteet olisivat tasoittuneet. Odottelin asemalla häntä lomille. Bussista asteli kyytiini suoraselkäinen, hymyilevä jääkäri. Hämmästelin kiitollisena. Ehkä siivet kantavat, toivottavasti muistan huomata kaiken hyvän, mitä hänessä on.

Arjessa huomaan lähimmäiseni hädän puhelimeltani. Hän jonottaa ruokaa orpona ja nälkäisenä pakolaisleirissä. Hän istuu veneessä meren armoilla, ahtautuneena muiden viereen.

Pyöräillessäni huomaan lähimmäiseni puiston penkillä, hän on sortunut huumeisiin. Ajan ohi palvelutalon, jossa yksinäinen vanhus katsoo ikkunasta. Kaupan ovesta tulee nuorukainen pyörätuolissa.

Tulevan pyhän Raamatun tekstit tuovat muistutuksen siitä, että olemme ihmisiä vain muiden ihmisten ihmisyyden kautta. Jos haluamme toteuttaa mitään hyvää tässä maailmassa, se tapahtuu yhdessä muiden kanssa.

Kun näen nälkäisen tai janoisen, näen lähimmäiseni. Kun toivotan muukalaisen tervetulleeksi, toivotan tervetulleeksi Jumalan kuvan. Jokainen ihminen, jonka huomaan, on arvokas, pyhä. Koska hän on Ihminen, suuri ihme.

Lähimmäinen viittaa myös lähellä olemiseen, läheiseen. Saman katon alla asuvaan. Lähimmäiseen, joka puristaa hammastahnatuubia väärästä kohdasta. Lähimmäiseen, jonka askelten ääni kantautuu porraskäytävästä. Huomaanko hänet hyvänä, arvokkaana?

Laupiaasta samarialaisesta kertova teksti Raamatussa kertoo miehestä, joka makasi puolikuolleena tien varressa. Elämässä tulee väistämättä hetkiä, jolloin tunnen, etten jaksa enkä selviä.

Huomaanko silloin, kun luokseni tulee Laupias Samarialainen? Otanko hänet vastaan?

Avun tarjoaja ei väistä, eikä mene ohi. Hän hoitaa haavat, sitoo ne. Hän ottaa hoivaansa uupuneen.

”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.”

Kirjoittaja on Oulujoen seurakunnan pappi

14. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 112:5–9
1. lukukappale: Miika 6:6–8
2. lukukappale: 1. Joh. 4:7–12
Evankeliumi: Luuk. 10:25–37

Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.

Ps. 112:5–9
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju,
hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä
vaan luottaa vakain mielin Herraan.
Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää,
ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti
ja kulkee pystyssä päin.

Miika 6:6–8
– Mitä minun pitäisi tuoda,
kun astun Herran eteen,
kumarrun korkeimman Jumalan edessä?
Toisinko hänelle uhreja,
vuoden vanhoja vasikoita?
Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit
ja virtanaan tulviva uhriöljy?
Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani,
oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.
Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta ja hyvyyttä
ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.

1. Joh. 4:7–12
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.

Luuk. 10:25–37
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Jeesus vastasi hänelle näin:
”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”