Hartaus sunnuntaille 15.3.2026

Pelastus tässä ja nyt

Kristinusko on yleensä korostanut, että kaikki aistein havaittava on vain väliaikaista ja haihtuvaa. Sen sijaan perimmäinen todellisuus on luonteeltaan henkistä.

Ja kuitenkin kristittyjen yhdessä olemisen tavat rakentuvat aineellisten elementtien, veden, leivän ja viinin varaan. Se tarkoittaa, että ei ole erikseen hengellistä ja maallista elämää. On vain tämä elämä, jossa Jumala on läsnä uudenlaisessa olemassaolon tavassa, toisia varten olemisessa.

Juutalaisten selityskirjan Talmudin mukaan ”Jos tahdot oppia tuntemaan näkymättömän, katso tarkasti näkyväistä.”

Kristinuskossa on kyse ennen kaikkea vieraanvaraisuudesta ja leivän jakamisesta. Kun leipä murtuu, voimme mielikuvituksen avulla nähdä Kristuksen aivan kuten opetuslapsetkin näkivät hänet Emmauksen tiellä.

Ehtoollispöydässä, kaikissa ruokapöydissä voimme kokea jotakin, mikä on merkityssisällöltään rikkaampaa kuin muut arkielämässä kohtaamamme ilmiöt.

Länsimaisissa yhteiskunnissa olemme keskittyneet uskonnonharjoituksessamme sisäiseen maailmaan ja yliluonnolliseen todellisuuteen.

Jeesus kuitenkin paljastaa, ettei pelastuksessa ole kyse uskonnollisesta rituaalista tai taivaaseen pääsemisestä vaan nälkäisten ruokkimisesta, maahanmuuttajien toivottamisesta tervetulleiksi, sairaiden luona käymisestä ja köyhien auttamisesta.

Pelastus on Raamatussa ensisijaisesti tämän maailman ilmiö, yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys. Se on rauhaa ja oikeudenmukaisuutta kaikille ihmisille ja kansoille.

Kirjoittaja on Tuiran seurakunnan kappalainen

4. paastonajan sunnuntai
Psalmi: Ps. 84:6–10, 13
1. lukukappale: Aam. 8:11–12 tai 2. Moos. 16:11–19, 31, 35
2. lukukappale: 1. Piet. 2:1–3
Evankeliumi: Joh. 6:24–35

Tätä pyhää on sanottu puolipaastosunnuntaiksi, sillä se sijaitsee keskellä paastonaikaa. Toinen nimitys on leipäsunnuntai, koska päivän tekstit puhuvat viidentuhannen ruokkimisesta ja ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta. Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville. Sisällöltään tämä sunnuntai sivuaa kiirastorstain aihepiiriä.

Ps. 84:6–10, 13
Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa,
ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni,
älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!

Aam. 8:11–12
Koittaa aika – sanoo Herra Jumala –
jolloin minä lähetän maahan nälän.
En leivän nälkää,
en veden janoa,
vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
Ihmiset hoippuvat mereltä merelle,
pohjoisesta itään he harhailevat
etsimässä Herran sanaa,
mutta eivät löydä.

TAI
2. Moos. 16:11–19, 31, 35
Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”
Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.” Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.”
Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.

1. Piet. 2:1–3
Jättäkää kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te ”maistaneet Herran hyvyyttä”.

Joh. 6:24–35
Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: ”Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” He kysyivät: ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”
He sanoivat Jeesukselle: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
He sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”