Hartaus sunnuntaille 16.11. - Eksyneenä vai valveilla?

Eksyneenä vai valveilla?

Valvomisen sunnuntai on päivä, joka kehottaa ihmistä pitämään sydämen ja mielen läsnä olevana sekä valppaana. Valvomisesta saattaa kuitenkin tulla mieleen unettomat yöt, kun kuunvalo loistaa sälekaihtimien välistä ja piirtää seinälle varjoja. Varjoja, jotka muistuttavat mörköjä, joita mieli yrittää yön hiljaisuudessa tehdä näkyviksi.

Päivisin nämä varjot saattavat vain muuttaa muotoaan. Niitä saattaa kantaa mukanaan kiireen, väsymyksen tai levottomuuden muodossa. Mieli harhailee jo seuraavassa asiassa tai eilisen kesken jääneessä tehtävässä. Elämme keskellä tietotulvaa, jossa ärsykkeitä, uutisia ja viestejä tulee joka puolelta. Päivät täyttyvät reagoinneista ja samalla yhteys siihen, mikä on oikeasti merkityksellistä, saattaa hämärtyä. Viipyminen nykyhetkessä voi tuntua kaukaiselta ajatukselta. Pysähtymisen taito on saattanut unohtua, kun suorittamisen kyky on vienyt kaiken huomion. Fyysisesti voi olla paikalla, mutta mieli ei ole läsnä. Ikään kuin olisi jatkuvassa liikkeessä, mutta matka ei johda minnekään.

Valvomisen sunnuntailla on tärkeä sanoma, jolla se kysyy, missä olet juuri nyt. Ei fyysisesti vaan sisäisesti. Tässä hetkessä. Joskus kiireen ja suorittamisen keskellä voi eksyä myös itseltään. Tästä syystä Valvomisen sunnuntain viesti tulee ajankohtaiseksi myös nykyhetkessä, sillä se kehottaa heräämään ja olemaan valpas sille, ettei hukkaa itseään. Olemaan valveilla sekä sisäiselle että ulkoiselle maailmalle ja sen vaikutuksille omaan elämään. Valveilla sille, mikä on olennaista. Tietoista valintaa pysähtyä ja tarkastella suuntaa mihin on menossa ja mistä syystä. Kääntää valppaus sen suuntaan, mikä tuo rauhaa sydämeen ja olla valveilla hetkessä.

Kirjoittaja on sairaalapappi, lyhytterapeutti ja parineuvoja sekä ikuinen elämäntarinoiden ja mielenmaisemien tutkimusmatkailija.

Valvomisen sunnuntai

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Raamatun tekstit:

Psalmi: Ps. 90:1–6, 12–15

1. lukukappale: Aam. 4:12–13

2. lukukappale: 2. Piet. 3:8–14, 18

Evankeliumi: Matt. 25:1–13

Psalmi: Ps. 90:1–6, 12–15

Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
  Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
  ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
  Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot:
”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
  Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
  kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
  joka vielä aamulla viheriöi
  mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
  Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt?
  Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu,
niin voimme iloita elämämme päivistä.
  Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo
  yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

1. lukukappale: Aam. 4:12–13
Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel!
Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa.
Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden,
hän kulkee maan kukkuloiden yli.
Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.

2. lukukappale: 2. Piet. 3:8–14, 18
Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Evankeliumi: Matt. 25:1–13
Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”