Hartaus sunnuntaille 21.9.

Hidas kiittämään ja huono ymmärtämään?

Evankeliumissa kerrotaan kymmenestä spitaalisesta, jotka Jeesus paransi. He kaikki saivat elämänsä takaisin, mutta vain yksi palasi kiittämään. Tämä yksi ei ollut sen terveempi tai parempi kuin muut, mutta hänen kiitoksensa avasi hänelle uuden näköalan: hän sai nähdä, kuka lahjan takana on.

Kiitollisuus ei ole ensisijaisesti velvollisuus, vaan lahja, joka tekee hyvää meille itsellemme. Kun osaamme huomata hyvät asiat elämässämme, nimetä ne ja kiittää niistä, elämämme saa uuden sävyn. Kiitollisuus nostaa esiin hyvää ja kiinnittää huomiomme siihen. Se ei tarkoita, että kaikki olisi aina hyvin, vaan että kaiken keskellä useimmiten löytyy jotakin, josta voi kiittää.

Paavali kehottaa Efesolaiskirjeessä käyttämään oikein jokaisen hetken ja ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto. Jokainen hetki on lahja. Tämän ymmärtäminen on kiitollisuuden ytimessä. Jumalan tahdon ymmärtäminen ei aina tarkoita suuria ratkaisuja, vaan usein se löytyy pienistä arjen askeleista: pysähtymisestä, kuuntelemisesta, läsnäolosta.

Kiitollisuus on siis elämänasenne. Se ei ole vain sana ”kiitos”, vaan tapa katsoa maailmaa ja käyttää aikaa. Kun annamme aikaa hyvään, toisten huomioimiseen, ystävälliseen tekoon, me jatkamme sitä lahjaa, jonka olemme itse saaneet.

Kuten se yksi spitaalinen, joka palasi kiittämään, mekin voimme oppia kääntymään hyvän antajan puoleen ja jakamaan kiitollisuuden voimaa ympärillemme. Ja siinä kasvaa samalla meidän oma elämämme kohti luottamusta ja ymmärrystä.

Kirjoittaja on merimieskirkon pappi.

15. sunnuntai helluntaista

Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.

Raamatun tekstit:

Psalmi: Ps. 65:2–6, 9

Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa!
Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle,
  sillä sinä kuulet rukouksen.
  Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat.
Syntimme ovat meille liian raskaat,
mutta sinä annat ne anteeksi.
  Autuas se, jonka sinä valitset!
  Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla,
temppelisi pyhyydellä!
  Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille,
  sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret
ja kaukaiset meren rannat.
  Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi.
  Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!

TAI

Ps. 136:1–9, 25–26

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä.
Iäti kestää hänen armonsa.
  Kiittäkää jumalien Jumalaa!
  Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Iäti kestää hänen armonsa.
  Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan.
Iäti kestää hänen armonsa!
  Hän on levittänyt maan vetten päälle.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on tehnyt suuret valot.
Iäti kestää hänen armonsa!
  Hän teki auringon hallitsemaan päivää.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä.
Iäti kestää hänen armonsa!
  Hän antaa ravinnon kaikille luoduille.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Kiittäkää taivaan Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa!

1. lukukappale: Jes. 38:16–20

Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:
”Herra, minun sydämeni elää sinulle,
anna rauha hengelleni,
vahvista minua, tee minut terveeksi!
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa,
kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut
kuoleman kuilusta.
Selkäsi taakse sinä heität
kaikki minun syntini.
Ei tuonela sinua kiitä
eikä kuolema sinua ylistä!
Ne, jotka syvyyteen joutuvat,
eivät voi turvautua uskollisuuteesi.
Elävät, elävät sinua ylistävät,
niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen
sinun uskollisuudestasi.
Herra on minut pelastanut,
hänen ylistystään soi meidän soittomme
hänen pyhäkössään
kaikkina elämämme päivinä.”

2. lukukappale: Ef. 5:15–20

Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Evankeliumi: Luuk. 17:11–19

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”