Löytäjät

Ilm. 3:1–6

Johanneksen ilmestyksestä, luvusta 3

Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus.

Harrastan iltarastisuunnistusta. Vedän kerran viikossa trikoot jalkaan, laitan kompassin ranteeseen ja sidon suunnistustossut tiukalle. Nappaan lähdössä kartan ja lähden metsään radalle etsimään rasteja. Suunnistaessa pitää keskittyä. Jos ajatus karkaa muihin asioihin, on nopeasti eksyksissä. Suunnistaja katsoo karttaa ja sen yksityiskohtia. Peukalo seuraa kartalla sijaintia, jotta tietää missä on. Katse haravoi yhtä aikaa ympäristöä ja paikantaa kohteita kartalta. Hereillä pitää olla koko ajan, että rastit löytyvät. Kun rastia lähestyy, alkaa pää pyöriä, katse etsii rastilippua ja kartan lukeminen käy tarkemmaksi. Joskus rasti on juuri sen toisen kiven takana, joka on 10 metrin päässä. Rastin löytyessä piipahtaa pieni lapsenkaltainen ilo löytämisestä ja sitten matka jatkuu. Etsiminen tuotti tuloksen ja sai löytää.

Joskus putoaa kartalta eli ei ihan tarkasti tiedä missä on. Lähes aina pienen tutkimisen jälkeen löytää taas oikean paikan. Toisinaan eksyy eli ei saa kiinni omaa sijaintiaan. Silloin pitää hidastaa, jopa pysähtyä. On katseltava ympärille, etsittävä kiinnekohtia, suunnattava kompassia ja tutkittava karttaa. Eksymisen tunne voi olla epämiellyttävä ja vähintään ärsyttävä. Kerran oli minunkin vain lähdettävä metsästä kännykän kartan avulla pois, kun ei rasteja löytynyt.

Etsijänä oleminen on jännittävää ja kutkuttavaa. Hukassa olevan tilanne on hyvin erilainen. Miltä tuntuisi tulla eksyneenä löydetyksi? Silloin joku tulisi riittävän lähelle, kuulo- tai näköetäisyydelle ja auttaisi eteenpäin. Se joku olisi jopa lähtenyt varta vasten minua etsimään. Löydettäessä kokisin helpotusta ja rauhoittuisin. Etsijä voisi tuntea iloa, kun on löytänyt etsimänsä.

Kristittynä elämisessä on nämä kaksi ovat yhtä aikaa olemassa. Jumalan, oman elämän tien, toisten ihmisten kanssa yhteyden etsiminen ja eksyneenä löydetyksi tulemisen odottaminen. Molemmat ovat tärkeitä. Olla etsijä ja löytäjä. Olla eksynyt ja löydetty.

Panu Mäkelä
oppilaitospappi, hikiliikkuja, elämän ja uskon pohdiskelija

11. sunnuntai helluntaista

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

Ps. 81:9–17

”Kuule, kansani, minä varoitan sinua.
Kunpa kuulisit minua, Israel!
  Muuta jumalaa sinulla ei saa olla,
  vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi.
Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni,
  Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen,
jätin sen paatuneen sydämensä valtaan,
kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
  Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua,
  kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset,
kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa,
  joutuvat matelemaan hänen edessään,
  ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä,
hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.

Jer. 18:1–10
Jeremialle tuli tämä Herran sana: ”Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.”
Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.”

Ilm. 3:1–6
”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

Luuk. 19:41–48
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.