Hartaus sunnuntaille 30.11. - Ihmisen kokoinen matka

Ihmisen kokoinen matka

Jostain syystä yksi kaikenikäisille suomalaisille tuttu virsi on edelleen Hoosianna. Vaikka emme enää rynnisi kirkkoihin laulamaan sitä joulunodotuksen alkaessa, niin silti se tunnetaan. Monien artistien ja bändien suussa se on saanut uudenlaisen sävyn. Juhlavan, riehakkaan, groovaavan, iloisen tai sitten vain perinteisen hartaan – upeiden urkujen pauhatessa. ”Hoosianna – kiitetty olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen.” Miten kummallinen lause. Ja silti lähes karaokeainesta. Hoosianna.

Riehakkuus on kuitenkin adventtitarinan todellisuudesta kaukana. Rakkaus tietää maksavansa kärsimyksen hinnan. Kaikki valta on riisuttu pienen aasinvarsan selässä kulkiessa, vaikka kansa hurraakin. Ihmisen kokoinen matka. Palmunlehvien heiluessa kohti vääjäämätöntä kuolemaa. Ristiriitojen tie. Niin kuin elämä on. Hoosianna.

Ja tällä kärsimystiellä groovatessako me sitten valmistaudumme jouluun? Pitkäperjantain varjojen alla? Aikuisen miehen kuollessa pian seimeen syntyy Pyhä. Mitä se tarkoittaa? Koko tämä tarina – adventin ja joulun eetos – näyttää paikan maailmassa; keskeneräisen, ristiriitaisen, ylistyksenkin keskellä ajoittain yksinäisen. Siinä missä avuton lapsi on syntyessään riippuvainen ihmisten hyvyydestä ympärillään, lopun lähestyessä olemme yhtä avuttomia. Sama huuto ja luottamus: Hoosianna! Herra auta!

Alussa ja lopussa on kuitenkin läsnä myös sama iättömyys. Polku ei ala ja lopu, se jatkuu. Se jatkuu kuoleman varjoista syntymän ihmeeseen, umpikujista uusiin alkuihin, tämän ajan yli tuonpuoleiseen. Tämä adventti lukuisien menneiden ja tulevien adventtien jatkumossa. Missä kohtaa omaa polkuani menenkin oman vaatimattoman elämänratsuni selässä, olen osa vuosituhansia kaikuneiden ihmiskohtaloiden ääntä. Millainen on oma poljentoni tällä kertaa? Huudanko, nauranko, itkenkö, kuiskaanko, bailaanko vai sanonko vain tavan vuoksi? Hoosianna.

Kirjoittaja on espoolainen hoiva- ja yhteisömuusikko, joka pyrkii katsomaan maailmaa luovuuden ja lempeyden linssien läpi

1. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 24:7–10,
1. lukukappale: Sak. 9:9–10,
2. lukukappale: 1. Piet. 1:7–12 ja
evankeliumi: Mark. 11:1–10.

Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis).

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Psalmi: Ps. 24:7–10
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
  Kuka on kirkkauden kuningas?
  Hän on Herra, väkevä ja voimallinen.
  Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
  Kuka on kirkkauden kuningas?
  Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!

Ensimmäinen lukukappale
Sak. 9:9–10
Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista
ja hevoset Jerusalemista,
sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa,
hänen valtansa ulottuu merestä mereen,
Eufratista maan ääriin asti.

Toinen lukukappale
1. Piet. 1:7–12
Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.

Evankeliumi
Mark. 11:1–10
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
joka nyt tulee!
Hoosianna korkeuksissa!