Hartaus sunnuntaille 4.1.2026

Välivaiheet porttina uuteen

Tämän pyhän teksti kertoo siitä, miten Jeesus nuorena etsi omaa tehtäväänsä ja kutsumuksensa salaisuutta. Aikuistumiseen liittyy usein ajanjakso, jota harva meistä pystyy välttämään. Silmät ympäröivälle maailmalle aukeavat, eikä enää riitä, että tekee niin kuin on aina tehnyt. Alkaa oman paikan ja tavan etsiminen maailmassa. Tämä sama vaihe saattaa tulla vastaan myös aikuisena, joillakin jopa useita kertoja elämän varrella. Maailma muuttuu nopeammassa tahdissa kuin koskaan ennen.

Työelämä, teknologia, yhteiskunta ja mahdollisesti myös ihmissuhteet vievät jatkuvasti uuteen suuntaan. Tämä jatkuva liikehdintä saa kaipuun rauhaan ja merkitykseen korostumaan entisestään. Näissä pysähtymisen hetkissä kuulemme oman äänemme, ja ehkä alamme pohtia, mihin olemme matkalla ja mikä tuo elämään todellista merkityksellisyyttä. Usein juuri silloin avautuu näkymä sisimpäämme, johonkin sellaiseen, joka jää arjen kiireiden alle piiloon.

Jeesuksen nuoruuden kertomus muistuttaa meitä siitä, että erilaiset etsimisen vaiheet sekä elämän risteyskohdissa seisominen ja pohtiminen kuuluvat ihmisyyden syvimpään olemukseen.

Jokaisen elämässä on aikoja, jolloin ehkä huomaa, että totutut tavat ja roolit eivät ehkä kannakaan niin kuin ennen. Vanha alkaa tuntumaan vieraalta, mutta uusi ei ole vielä muodostunut. Nämä välivaiheet saattavat tuntua ajoittain jopa epämukaville, mutta niissä on jotain erityistä mukana. Ne saattavat synnyttää ajatuksia ja kysymyksiä, jotka johdattavat kohti itselle omempaa ja merkityksellisempää elämää. Välivaiheet toimivat kuin portit uuteen, johdattaen meidät polulle, joka tuntuu aidommalta ja syvällisemmältä kuin mikään aiemmin koettu.

Kirjoittaja on sairaalapappi, lyhytterapeutti ja parineuvoja sekä ikuinen elämäntarinoiden ja mielenmaisemien tutkimusmatkailija

Tämän pyhäpäivän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan joulun lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen.

Psalmi: Ps. 84:2–5, 11–12

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta,
kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.
  Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon,
  kun tulen elävän Jumalan eteen.
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani!
Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin,
pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.
  Miten onnellisia ovatkaan ne,
  jotka saavat asua sinun huoneessasi!
  He ylistävät sinua alati.
Parempi on päivä sinun esipihoissasi
kuin tuhat päivää muualla.
  Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella
  kuin asun jumalattomien katon alla.
Herra Jumala on aurinko ja kilpi,
hän lahjoittaa meille armon ja kunnian.
  Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä,
  jotka vaeltavat nuhteettomasti.

1. lukukappale: 1. Sam. 3:1–10

Nuori Samuel palveli Herraa Eelin luona. Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä usein nähty. Eräänä iltana Eeli oli jo mennyt nukkumaan. Hänen silmänsä olivat hämärtyneet niin että hän tuskin näki. Jumalan lamppu paloi vielä, ja Samuel oli asettunut nukkumaan pyhäkköön, jossa Jumalan liitonarkku oli. Silloin Herra kutsui Samuelia nimeltä. Hän vastasi: ”Täällä minä olen”, juoksi Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Mutta Eeli vastasi: ”En minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan.” Samuel palasi vuoteelleen. Herra huusi uudelleen: ”Samuel!” Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Mutta Eeli vastasi: ”Ei, poikani, en minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan.” Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle. Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, ja hän sanoi: ”Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen.
    Silloin Herra tuli, seisahtui ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: ”Samuel, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu, palvelijasi kuulee.”

2. lukukappale: Room. 12:1–5

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
    Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.

Evankeliumi: Joh. 10:22–30

Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: ”Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan.”
    Jeesus vastasi: ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”