Hartaus sunnuntaille 6. heinäkuuta - Paimen, joka uskoo lampaisiinsa
Heinäkuun ensimmäisen pyhän teemana on ”kadonnut ja jälleen löytynyt”. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.
Evankeliumissa Jeesus käyttää kahta vertausta puhuessaan publikaaneille ja ”muille syntisille”: kadonneen lampaan ja kadonneen kolikon vertauskuvaa. Kumpikin on voimakas ja aikalaisille ymmärrettävä. Minkä Jeesus asettaisi tänään vertauksen keskiöön?
Oikeastaan on aivan sama, mistä kadonneesta esineestä olisi kyse. Päähuomio onkin etsijässä. Hänessä, joka ei anna itselleen arvokkaan jäädä kateisiin, vaan vaivojaan säästämättä etsii, kunnes löytää. Eikä sittenkään lepää myhäillen, vaan kutsuu ystävänsä iloitsemaan löytyneestä.
Vertausten etsijä – Jumala itse – ei ole säästellyt vaivojaan jokaisen kadonneen löytymiseksi. Hän on lähettänyt Poikansa näyttämään valoa, olemaan tienä, totuutena ja elämänä, vieläpä kuolemaan puolestamme, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen.
Kaidalta tieltä on tästä huolimatta helppo harhautua. Ihmisluontomme suorastaan yllyttää siihen. Olen kuin utelias lammas, joka lähtee liian pitkälle autiomaahan, vaikka jo hämärtää. Tai liukas kolikko, joka lipeää joukosta lähes löytämättömiin.
Vaatii tahtoa lähteä etsimään. Vaatii uskoa löytää. Mutta vaatii myös halua tulla löydetyksi. Ehkä se halu lisääntyy, mitä pidempään on kateissa. Itseltään, läheisiltään, Jumalalta. Silloin tuntuu taatusti hyvältä, että joku on kaivannut minua niin paljon, että ei julista etsintöjä päättyneeksi, ennen kuin ne todella päättyvät löytymiseen.
Me ihmiset olemme heikkoja, mutta Jumala on sinnikäs. Hän uskoo minuun, vaikken itse jaksaisi uskoa häneen – tai edes itseeni.
Eino Leino, jonka päivää vietämme 6. heinäkuuta, on kuvannut ihmisen luontoa runossaan Hymyilevä Apollo näin: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista. Kas hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss’ ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell’ on Jumalakin.”
SATU SAARINEN
Kirjoittaja on Oulun tuomiorovasti
4. sunnuntai helluntaista
Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.
Antifoni:
Käänny puoleeni, Herra,
ja ole minulle armollinen,
sillä minä olen yksin ja avuton.
Ps. 25:16
Psalmi:
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi,
jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään
ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni,
otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka,
sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni,
kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra,
”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua,
katseeni seuraa askeleitasi.”
Ps. 32:1–2, 5–8
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Antifoni toistetaan
Hallelujasäe
Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut!
Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää.
Ps. 119:176, 94
Ensimmäinen lukukappale
Jes. 57:15–19 (20–21)
Jesajan kirjasta, luvusta 57
Korkea ja Ylhäinen,
hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä,
sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen
ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut
enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi
eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan,
löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Ne tiet minä olen nähnyt.
Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas
– sanoo Herra –
ja minä parannan heidät.
(Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri.
Ei se tyynny,
vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua.
– Jumalattomilla ei ole rauhaa,
sanoo minun Jumalani.)
Toinen lukukappale
1. Piet. 5:5–11
Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä, luvusta 5
Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä
Jumala on ylpeitä vastaan,
mutta nöyrille hän antaa armon.
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.
Evankeliumi
Luuk. 15:1–10
Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 15
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.